Äänettömien ääni, kuvattomien kasvot

Suomalaiset eivät osaa keskustella päihteistä. Keskustelijat toistavat ikiaikaisia ja tähän maailmaan sopimattomia ja epätosia argumentteja. He ovat todennäköisesti ihan tosissaan ja luulevat esittävänsä järkiperäisiä näkemyksiä, mutta elävät vuosikymmenien takana menneisyydessä eivätkä tunne alan tutkimusta tai eivät pidä sitä totena.

Pitkään on tiedetty, että alkoholi aiheuttaa merkittävän määrän ennenaikaisia kuolemia Suomessa ja Euroopassa. Usein keskiössä ovat suoraan alkoholin aiheuttamat kuolemat, mutta ne ovat vain jäävuoren huippu.  

Huumausaineiden käyttö määriteltiin Suomessa rangaistavaksi ensimmäisen kerran asetuksella vuonna 1966. Eduskunta vahvisti linjan värikkään ja tasaväkisen debatin jälkeen vuoden 1972 huumausainelaissa. Hallituksen esitys painotti hoitotoimia eikä esittänyt käyttöä rangaistavaksi, vaikka vuoden 1969 Huumausainekomitean kanta oli päinvastainen.

Huumeet ovat aina haitallisia. Tavoitteena pitäisi olla mahdollistaa jokaiselle sellainen elämä, että huumeita ei tarvitsisi käyttää.

Päihteet eivät ole tavallisia kuluttajahyödykkeitä. Sellaisiksi ne ovat yksilölle, lähiyhteisöille ja yhteiskunnalle liian tuhoisia. Päihteet tappavat, sairastuttavat, vahingoittavat toisia, estävät työntekoa ja tuhoavat omaisuutta. Lisäksi päihteet aiheuttavat riippuvuutta: käyttö jatkuu ilmeisistä haitoista huolimatta. Ihminen ei siten ole vapaa valitsemaan päihteidensä käyttöä.

– Oliko kaupassa muita, isä kysyi.

– Oli. Naapurin Tomppa ja Lahtisen täti (nimet muutettu), vastasin ja varovasti kaivoin kassista kaksi Lahden Sinistä. Vaikka kotimatka oli vain sata metriä, olin ollut huolissani, että isin kaljapullot pysyvät varmasti ehjinä.