Mies vailla peliongelmaa

Ongelmallinen rahapelaaminen tuhoaa elämän, oman, usein myös jonkun toisen elämän. Ja yhteisen elämän. Puhumattomuus, eri huoneissa nukkuminen, ero. Lopulta lähtö toisella paikkakunnalle, mikä kuulostaa pakenemiselta ja tuntuu kertovan kyvyttömyydestä ratkaista ongelmaa.

Rahapeliongelmaan on muitakin ratkaisuja kuin puhumattomuus, ero ja maisemanvaihto. Mutta avun hakeminen on usein vaikeaa ja pelottavaa. Pelottaa kohdata oma epäonnistuminen ja omat syyllisyyden ja häpeän tunteet. Pelottaa kohdata todellisuus ja läheinen ihminen. Pelottaa antautua muutokseen. Pelottaa suostua apuun, kun ei tiedä, mihin se johtaa.

Olisi mukavaa, jos ongelma poistuisi helposti, napin painalluksella. Mutta peliongelma on usein kehittynyt pitkään. Ongelmallisesta pelaamisesta on tullut kiinteä osa arkea, itseä, tunteiden säätelyä, ihmissuhteita, taloutta. Rahapeliongelma koskettaa ihmistä syvältä ja kokonaisvaltaisesti, joten rahapeliongelmasta toipuminenkin edellyttää syvää ja kokonaisvaltaista otetta, usein myös pitkää prosessia. Rahapeliongelmaa ei voi poistaa täsmälääkkeellä tai leikkaamalla ihmisestä palan pois.

Peliongelma ei hoidu taikasauvan heilautuksella. Paitsi fiktiossa.

Tekstin sitaatit ovat Aki Kaurismäen elokuvasta Mies vailla menneisyyttä. Suomen elokuvahistorian ehkä menestynein elokuva kertoo miehestä, jolla oli peliongelma, joka pahoinpideltiin, joka menetti muistinsa – ja joka lopetti pelaamisen. Elokuvassa kuvattu pesäpallomailan isku takaraivoon poisti peliongelman mutta sivuvaikutukset olivat massiiviset: isku poisti samalla muistista koko aiemman elämän, jopa oman nimen ja identiteetin.

– Mikä mies sinä olet?
– Kun en tiedä.
– Et tiedä?
– Pääni on jotenkin vahingoittunut. En edes muista, kuka olen.
– Se on paha. Juotko kahvia, jos keitän.

Peliongelmasta toipumiseen on onneksi muitakin toimivia tapoja kuin elokuvassa nähty isku. Elokuva ilmestyi vuonna 2002, ja sen jälkeen olemme oppineet valtavasti rahapeliongelman hoitamisesta. Koeteltujen, testattujen ja tutkittujen auttamisen tapojen sivuvaikutuksina ei tule muistinmenetystä, vaan vaikutukset voivat olla vahvasti myönteisiä, kuten elämänlaadun, itsetyytyväisyyden, lähisuhteiden ja talouden paraneminen.

Ensiarvoista on, että apua on tarjolla ja se on kaikin tavoin saavutettavaa. Erityisesti pitää olla helppoa ylittää henkiset muurit, vaikeat tunteet ja pelot. Jos avun kynnys ei ylity, apu jää saamatta.

Avun piiriin päässeen ihmisen pitää sitoutua muutokseen, mutta auttajan tehtävä on tehdä tästä hänelle mahdollista ja siedettävää. Muutos ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii työtä, yhteistä työtä auttajalta ja avun saajalta.

Muutos on mahdollinen, mutta se ei tapahdu itsestään: todellinen vaihtoehto ei ole, että joku huitaisee pesäpallomailla tai heilauttaa taikasauvaa ja ongelma poistuu.