Arkiston aarre

|

Rahapeliongelmasta toipuminen

Kuplan puhjettua alkaa puhe- ja tunneryöppy

Pekka Lund – Teksti

Jaa artikkeli

Rahapelaaminen on reilussa viidessätoista vuodessa muuttunut radikaalisti: pelit ovat siirtyneet fyysisistä automaateista nettiin ja yksinoikeusjärjestelmän alaisista peleistä lukuisten rahapeliyritysten sivustoille. Vaikka rahapelaamisen ympäristö on mullistunut, toipuminen ja siinä tarvittava tuki eivät niinkään: pelaaja tarvitsee edelleen ymmärrystä, tilaa, aikaa, hyväksyntää ja armoa, luvan olla olemassa ja jatkaa elämää.

Pelaamiseen liittyvän valehtelun, salailun ja vaikenemisen takia ongelmapelaajilla on usein valtava tarve puhua. Kun salailun kupla puhkeaa pohjalla käynnin, kiinnijäämisen tai vertaisuuden kokemisen kautta, pelaajalta saattaa tulla pelaamiseen, itseen, häpeään ja koko elämänhistoriaan liittyvää puhetta solkenaan. Ollaan tilanteessa, jossa purkautuu vuosien vaikenemisen tuloksena patoutunut tarve kertoa, miltä tuntuu. Tälle puheelle on tärkeä olla tilaa. [1][2][3][4]

"Ihmiset oli valtaosaltaan tavattoman helpottuneita ensinnäkin siitä, että se kupla oli puhjennut, että nyt se piiloleikki on loppu."

Timo Ikävalko[5]

Ongelmapelaajan paras auttaja usein on henkilö, jolla on aikaa ja halua kuunnella. Kun kupla on puhjennut, ongelmapelaajan täytyy käydä läpi vuosien historia tekoineen, tunteineen, syyllisyyksineen ja häpeineen, ennen kuin hän voi ruveta käsittelemään nykyisyyttä ja mahdollisesti tulevaisuutta. Siksi auttaja, jolla on vallitsevaan tilanteeseen liittyviä valmiita reseptejä ja patenttiratkaisuja tarjolla, epäonnistuu usein ongelmapelaajan tukemisessa.[5][6]

"Akuuteissa tilanteissahan on pääasia, että joku oikeasti pysähtyy, istuu alas ja kuuntelee. Että ei heti rupea kirjoittamaan jotain reseptiä tai keksimään jotain patenttiratkaisuja saadakseen asian äkkiä pois käsistä. Pitää olla aikaa pysähtyä ja yhdessä kartoittaa ihmisen tilanne. On tärkeää, että ihminen, jos se on paljon valehdellut, saa kerrankin kertoa jollekin, kertoa, miltä tuntuu ja mikä mättää. Ja miten se vaikuttaa siihen lähipiiriin ja häneen itseensä tietenkin."

Timo Alihanka[4]

Hoidossa tulee olla tavoitteita, ja jotkut ratkaisut saattavat todella toimia useissa tilanteissa, mutta vuosia kestäneen vaikenemisen jälkeen pelaajalle on usein viisainta antaa aikaa puhua itsensä nykyisyyteen, eroon menneisyyden ahdistavista painolasteista.

Puhekuplassa on teksti: Pelaajan tulee ensin saada puhua itsensä nykyisyyteen.

Puheen lisäksi tähän alkuvaiheen purkaukseen voi liittyä vahvoja tunteita, jotka on pelaamisen aikana tukahdutettu, usein pelaamalla. Tunteet ovat usein kipeitä samoin kuin asiat, jotka niihin liittyvät. Pelaaja on elänyt elämää, josta pursuavat pintaan. hän ei ole ylpeä. Näiden ahdistavien tunteiden purkautuminen pintaan on herkkä ja vaikea vaihe.[4]

Puhekuplassa on teksti: Pelaaja on padonnut myös tunteita, jotka pursuavat pintaan.

Pelaaja tarvitsee turvallisen ympäristön kasvaakseen omaksi itsekseen

Jotta pelaaja ei pakenisi näitä kipeitä tunteita pelaamiseen, hänellä tulisi olla mahdollisuus niiden käsittelyyn turvallisessa ja luottavassa ympäristössä. Siksi ongelmapelaajan kohtaaminen on niin tärkeää. Kun pelaaja tuntee tulevansa kohdatuksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi ja kun hän kokee saavansa käsitellä ajatuksiaan ja tunteitaan turvallisessa ihmissuhteessa tai ympäristössä, hänellä on mahdollisuus päästä vuosien aikana patoutuneet kokemukset pintaan käsiteltäviksi. Jos pelaaminen on jatkunut vuosia, peliongelman käsittely ei onnistu viidentoista minuutin vastaanotolla.[4]

Puhekuplassa on teksti: Peliongelmasta kuntoutuminen on pitkä prosessi, jonka edellytys on luottamus.

Rahapeliongelma

Kohdatuksi ja kuulluksi tullut ongelmapelaaja pääsee ehkä ensimmäisen kerran vuosiin käsittelemään elämäänsä sellaisena kuin hän on sitä elänyt, vailla salailua ja valehtelua. Jos pelaaminen ja siihen liittyvä peittely on ollut pitkäkestoista ja laajaa, ongelman tunnistaminen ja käsitteleminen voi merkitä aivan uuden lehden kääntymistä elämässä, uutta alkua.

Puhekuplassa on teksti: Usein kyse on aivan uuden elämänvaiheen alkamisesta.

Pelaamiseen liittyvien kokemusten käsittely auttaa purkamaan sitä pelimöykkyä, joka on hallinnut elämää, ajatuksia ja tunteita. Möykyn purkaminen vaikuttaa ainakin kahdella rakentavalla tavalla elämään: Pelaamisen ja muun elämän suhde selkenee, eikä elämää näyttäydy enää vain pelaamisen kautta. Toisaalta häpeän tunne alkaa vähitellen muuttua syyllisyydeksi, joka voidaan käsitellä ja antaa anteeksi.

Pelaajan arki ja kokemusmaailma on voinut olla niin vahvasti pelaamisen hallitsemaa, että pelaamisen ulkopuolinen todellisuus ja siihen liittyvä hyvä on unohtunut. Ongelmapelaaja on nähnyt kaiken pelin näkökulmasta. Kun pelaamista pääsee käsittelemään, sen alta alkaa paljastua muita asioita.

Puhekuplassa on teksti: Pelaamisen alta paljastuvat arjen hyvät asiat.

Ongelmapelaaja ei olekaan vain pelaaja vaan hyvä työntekijä, hauska tarinankertoja ja tarkkasilmäinen itsenäistäjä. Hänen elämässään ei ole ollut pelkkää pelaamista, vaan hän on opiskellut itselleen ammatin, rakentanut lukuisia ihmissuhteita ja ollut urheiluseuran kantava voima. Pelaamisen hallitsevuus on haudannut alleen paljon sellaista, joka toimii voimavarana elämässä.

Puhekuplassa on teksti: Pelaaminen on haudannut paljon sellaisia asioita, minkä löytäminen auttaa uudessa tilanteessa.

Kun pelimöykystä pääsee eroon, oman elämäntarinan oppii kertomaan myös muuna kuin vain kertomuksena peliongelmasta. Tärkeää on oppia näkemään peliongelma yhden elämänvaiheen taakkana, ei koko elämää selittävänä tekijänä. Ahdistus helpottuu, kun ihminen ei ole pelkkä ongelmapelaaja vaan paljon muutakin.

Häpeä muuttuu syyllisyydeksi

Pelimöykyn purkaminen auttaa myös muuttamaan hahmotonta häpeää käsiteltäväksi syyllisyydeksi. Häpeä ihmisenä epäonnistumisesta pilkkoutuu syyllisyydeksi vääristä teoista. Näitä tekoja ja niihin liittyviä syyllisyyttä voidaan käsitellä, hyvittää ja antaa anteeksi. Häpeä liittyy siihen, että ihminen samaistuu ongelmaansa ja tulkitsee itsensä epäonnistuneeksi, huonoksi. Kun hän tulee kohdatuksi ja hyväksytyksi, hänen käsityksensä itsestä muuttuu monipuolisemmaksi ja valoisammaksi.[1][7]

Puhekuplassa on teksti: Häpeää ei voi antaa anteeksi.

Häpeässä on kyse yksilön epäonnistumisen kokemuksesta, ja häpeän anteeksi antaminen tarkoittaa oikeastaan yksilön olemassaolon anteeksi antamista. Tämä on mieletöntä ja itse asiassa tuhoisaa. Jos häpeävälle ihmiselle annetaan anteeksi, että hän on olemassa, hänet mitätöidään. Tämän takia ongelmapelaaja ei voi saada tekemisiään anteeksi niin kauan kuin hän tuntee ensisijaisesti häpeää pelaamisensa takia. Vasta kun pelaamiseen saadaan ote ja häpeä muuttuu käsiteltäväksi syyllisyydeksi, anteeksi pyytäminen ja antaminen on mahdollista.[7]

Puhekuplassa on teksti: Syyllisyys tekee kipeää mutta on annettavissa anteeksi.

Pelaamistaan häpeävän on vaikea pyytää anteeksi, koska hänen pelaamisensa ei jäsenny hänelle syyllisyytenä jostain vaan häpeänä itsestä. Pelaaja ei osaa pyytää anteeksi eikä hänelle voidakaan antaa anteeksi ennen kuin häpeä purkautuu ja tilalle astuu syyllisyys.

Armollisuus auttaa ongelmapelaajaa

Häpeää tuntevalle ei voi antaa anteeksi, mutta häntä voi silti auttaa. Kohdatuksi ja hyväksytyksi tuleminen ilman ehtoja ja vaatimuksia antaa oikeuden olla oma itsensä vailla häpeää itsestä.

Ongelmapelaaja pelkää paljastumista ja oman huonoutensa esille tulemista, mutta hän tarvitsee nähdyksi tulemista, mikä on siis aivan eri asia kuin paljastuminen. Nähdyksi tuleminen on hyväksymistä ilman arvosanoja, ehdotonta kelpaamista.[7]

Häpeää ei voi antaa anteeksi, mutta häpeää tuntevalle ihmiselle voi olla armollinen ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Kun ongelmapelaaja saa olla ongelmapelaaja vailla salailua ja peittelyä ja kun häneen suhtaudutaan armollisesti, hänen häpeänsä voi murentua. Muutoksen vaatiman ja anteeksi pyytämisen ja antamisen aika on vasta sitten, kun ihminen on saanut ihmisarvonsa takaisin.

Pelit ovat muuttuneet, tarve tulla hyväksytyksi ei

Teksti on kopioitu vuonna 2010 ilmestyneestä PS-Kustannuksen julkaisemasta kirjastani Rahapeliongelma – yksilölle jätetty taakka. Tekstiä on lyhennetty jonkin verran, mutta jokainen sana ja merkitys on neljätoista vuotta sitten julkaistusta teoksesta. Tuolloin esitetyt ajatukset toipumisesta ja sen tukemisesta tuntuvat edelleen ajankohtaisilta.

Rahapelien maailma oli reilut viisitoista vuotta sitten kovin erilainen – ja silti niin samanlainen. Rahapelejä pelattiin ensisijaisesti fyysisissä ympäristöissä ja kotimaisten monopoliyhtiöiden peleihin. Vaikka tämä on muuttunut rajusti, toipuminen ei ehkä ole muuttunut niin paljon. Edelleen haitallisesti rahapelejä pelannut kaipaa toisilta kuuntelemista, hyväksyntää ja armollisuutta.

Pekka Lund

Kirjoittaja on Toivo-verkkomedian päätoimittaja ja Sininauhaliiton toiminnanjohtaja.

Tässä artikkelissa esiintyvät Rahapeliongelma – Yksilölle jätetty taakka -kirjaa varten vuonna 2009 haastatellut henkilöt sekä heidän silloiset tittelinsä

[1] Anita Lähde, Sosiaalipedagogiikan säätiön Maahanmuuttajien pelaaminen hallintaan -hankkeen projektipäällikkö.

[2] Jukka Ahonen A-klinikkasäätiön projektitutkija

[3] Jyrki Koskela, Riippuvuusklinikka Tyynelän johtaja.

[4] Timo Alihanka, Peli poikki -nettiterapiaohjelman terapeutti.

[5] Timo Ikävalko, Tyynelän kehittämiskeskuksen projektityöntekijä.

[6] ”Juhana”, elämässään liikaa rahapelejä pelannut henkilö.

[7] Paavo Kettunen, Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori.

Mitä kaikkea sisältyy rahapeliongelmasta toipumiseen?