Rahapeliriippuvuudesta toipuminen alkoi anteeksiannosta

Voittamisesta tuli pahinta mitä tiesin, sillä se vain mahdollisti rahapelaamisen jatkumisen.

Päätökset kaikesta oli tehtävä itse

Rahapelaamisen seurauksena olin velkaantunut todella pahasti ja tullut tilanteeseen, jossa seinä oli vastassa. Velat olivat massiiviset, eikä pelaaminen tuonut enää mitään muuta kuin ahdistusta ja pahaa oloa. Otin yhteyttä talous -ja velkaneuvontaan. Virkailija antoi ohjeet, miten tästä kannattaisi jatkaa eteenpäin. Päätin, että asioille on nyt itse tehtävä jotain.

Alkujärkytyksen jälkeen kuitenkin omatoimijuus alkoi näkyä hyvinkin pian. Hakeuduin paikalliseen hoitoon ja verkkoterapioihin sekä hain vertaistukea. Suljin pelitilit, laitoin rahansiirtoestoja ja otin käyttöön esto-ohjelman. Halusin tehdä pelaamisesta mahdollisimman vaikeaa.

Minun piti opetella antamaan itselleni anteeksi

Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, mitä alkoi tapahtua sen jälkeen. Olin valehdellut ja salaillut pelaamistani ja velkojani jo vuosia. Häpeä oli aluksi valtava. Vasta kun pystyin antamaan itselleni anteeksi, pystyin katsomaan itseäni rehellisesti.

Minulle avoimuus tarkoittaa sitä, ettei kaappiin jää yhtään luurankoa. Pystyin kertomaan asioistani rehellisesti myös läheisilleni. Kun mitään ei tarvitse enää salata, elämästä vapautuu valtavasti energiaa ja mieli hiljalleen rauhoittuu.

Pelaamisen lopettaminen oli vasta alku

Aluksi tavallinen elämä tuntui todella tylsältä. Aivot olivat tottuneet nopeaan mielihyvään. Kun pelaaminen loppui, tavalliset asiat eivät heti tuntuneet miltään. Oli opeteltava arki ja sen merkitys uudelleen.

Minulle oli erittäin tärkeää alkaa selvittää pelaamista ylläpitäviä syitä. Niitä ei välttämättä ymmärrä heti, vaan niitä alkaa löytyä ajan kanssa, kun niitä pääsee käsittelemään. Opettelin tunnistamaan ajatuksiani, tunteitani ja tilanteita, joissa vanha automaattiohjaus yritti ottaa vallan.

Pelihimo on ohimenevä tunne

Yksi tärkeimmistä oivalluksistani on ollut se, ettei pelihimo ole automaattinen käsky. Se on tunne, joka menee ohi. Kun ymmärtää omia pelaamista ylläpitäviä syitä eikä anna vanhalle automaattiohjaukselle mahdollisuutta, tunteen ei tarvitse johtaa tekoon.

Oma toimijuus on ollut minulle tärkeää. Voin itse tehdä itselleni hyviä asioita ja tehdä pieniäkin valintoja, jotka vievät elämää oikeaan suuntaan. Ohjat omasta elämästä on otettava takaisin.

Vertaistuen merkitys on valtava

Toipuminen ei ole tapahtunut yksinäisyydessä, vaan läheiset ovat olleet mukana, kun olen opetellut rakentamaan elämääni uudelleen.

Vertaistuki auttoi ymmärtämään, etten ole kokemusteni kanssa yksin. Lisäksi kirjat, äänikirjat sekä aihetta käsittelevät podcast-jaksot auttoivat minua vaikeiden hetkien yli.

Myöhemmin halusin auttaa myös muita. Hakeuduin Pelirajaton-toiminnan vertaisohjaajaksi ja olen syksystä 2025 lähtien toiminut vapaaehtoisena vertaisohjaajana. Tunsin, että nyt on minun aikani jakaa eteenpäin sen, mitä olin itse oppinut toipumisen aikana.

Toipuminen on henkinen tutkimusmatka itseen

Toipuminen ei ole ollut pelkästään pelaamisen lopettamista, vaan uudenlaisen elämän opettelua. Se on ollut myös syvä henkinen tutkimusmatka itseeni: elämän arvojen muuttamista, jopa ydinuskomuksiin syvälle sukeltamista ja niiden rakentamista uudelleen.

Olen opetellut myös rakentamaan rahasuhdettani uudelleen ja ymmärtämään sen merkitystä. Nämä kaikki ovat olleet tarpeellisia, jotta pysyvä muutos on ollut mahdollinen.

Olen varma siitä, että jos olisin vain lopettanut pelaamisen ajatuksella, että ”lopetin koska oli pakko”, ja jättänyt kaiken avun hakematta, olisin mitä todennäköisimmin palannut vanhan toiminnan ääreen. En olisi koskaan ymmärtänyt pelaamiseni ylläpitäviä syitä, ja olisin varmasti myös henkisesti paljon kauempana siitä, missä olen nyt.

Mitä useamman kiven olen kääntänyt ja mitä vaikeampaa asiaa olen uskaltanut käsitellä avoimesti, sitä paremmaksi mieli ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat sen myötä tulleet. Kivet on tehty käännettäviksi.

Toipuminen on voimaantumista.