Järjestöjen ja hyvinvointialueiden vuoropuhelu ja yhteistyö

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat järjestöjä, joiden tarkoitus on jonkin erityisryhmän, oman jäsenistön tai hyvinkin laajan väestönosan hyvinvoinnin tukeminen tai edistäminen. Sote-järjestöt tarjoavat ihmisille keskinäistä apua ja tukea, mahdollisuuksia antaa ja saada vertaistukea sekä edellytyksiä osallistumiseen ja osallisuuteen. Järjestöt tuovat kuuluviin niiden ihmisten ääntä, joiden ääni ei muuten yhteiskunnassa kuulu.

Järjestöt ovat merkittäviä sosiaalipalveluiden tuottajia

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan voi pääpiirteissään jaotella kolmeen: palvelutuotantoon, vapaaehtoistoimintaan ja auttamistyöhön.

1. Palvelujentuottajina järjestöjen asema hyvinvointialueilla on tällä hetkellä samankaltainen kuin pienillä yrityksillä.
2. Osa järjestöjen tarjoamasta tuesta ja avusta toteutuu pelkin vapaaehtoisvoimin. Tällaisen toiminnan taloudelliset edellytykset muodostuvat kuntien ja/tai hyvinvointialueiden pienistä avustuksista, omasta pienimuotoisesta varainhankinnasta sekä – eikä vähiten – vapaaehtoisten antamasta ajasta, sitoutumisesta ja osaamisesta.
3. Järjestölähtöiseksi auttamistyöksi kutsutaan järjestöjen työtä sellaisten ongelmien parissa, jotka edellyttävät vapaaehtois- ja vertaistoiminnan resurssien yhdistämistä ammatilliseen osaamiseen, kohderyhmän tilanteiden erityisen hyvää tuntemista sekä pitkäjänteistä verkostomaista työtapaa ja kumppanuutta julkisen toimijan kanssa.

Järjestölähtöisessä auttamistyössä on kuntien ja järjestökentän välille syntynyt hyviä yhteistoimintamalleja

Ainutlaatuisella järjestötyöllä pystytään auttamaan ja tukemaan ihmisiä sellaisissa elämäntilanteissa, joihin yritysten ei ole kannattavaa kehittää palveluja ja joihin julkinen toimija ei pysty tuottamaan yksin tukea.

Hankalissa, pitkäkestoisissa elämäntilanteissa tarvitaan ihmisten tueksi koeteltua kokemustietoa, ketteriä toimintatapoja, vapaaehtoisresursseja ja muita vahvuuksia, joita julkisella toimijalla ei ole käytössään. Tällaisia ovat muun muassa monet kohtaamispaikat ja turvatalot, joista voi löytää käytännön apua ja läsnä olevia ihmisiä äkillisissä tai pitkäkestoisissa kriiseissä.

Järjestöt pystyvät tuomaan alueille kohderyhmien ja paikallisen tilanteen tuntemusta, ammatillista erityisosaamista ja pitkäaikaisesti sitoutuneita vapaaehtoisia ihmisiä. Näiden lisäksi järjestöjen kautta alueiden ihmisten tukemiseen kanavoituu STEA:n ja muita valtionavustuksia.

Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyö ei millään muotoa tyhjenny avustuksiin tai palveluiden ostoon. Järjestöille myönnettävät avustukset ovat kuitenkin yksi tapa tarkastella sitä, minkälaisena päättäjät järjestöjen roolin näkevät. Hyvinvointialueilla on 2023 ensimmäistä kertaa tehty kriteerejä järjestöjen avustamiselle ja myönnetty ensimmäiset järjestöavustukset.

Uusissa hyvinvointialueiden avustuskriteereissä avustushakemuksia usein pisteytetään

• siten, että avustuksen saaminen edellyttää yhteistyötä toisten järjestöjen ja hyvinvointialueen kanssa sekä
• sitä, että avustus kytkeytyy alueen palvelutuotantoon.

Pääsääntöisesti avustusten edellytyksenä on, että varsinkin merkittävimmillä avustuksilla toteutetaan toimintaa, joka on linjassa hyvinvointialueen strategisten tavoitteiden kanssa.

Kumppanuus on pitkäjänteistä työtä, henkilökohtaisia kontakteja ja luottamuksen rakentamista

Suuri osa hyvinvointialueista on päätynyt erottelemaan avustukset kahteen kategoriaan:

1. Avustukset myönnetään pienimuotoisempaan, usein vapaaehtoisvoimin toteutettuun toimintaan.
2. Avustukset, jotka merkittävällä tavalla täydentävät alueen palveluita ja joita toteutetaan tiiviimmässä yhteistyössä alueen palvelutuotannon kanssa, kohdistuvat usein juuri järjestölähtöiseksi auttamistyöksi sanottuun työhön.

Länsi-Uudellamaalla isommat merkittävällä tavalla alueen palveluita täydentävät avustukset on nimetty kumppanuusavustuksiksi ja niitä voidaan myöntää toimintaan, johon järjestö saa myös valtion- tai muuta avustusta. Eri hyvinvointialueilla on käytössä eri nimityksiä isommille avustuksille eikä niiden saamisen edellytyksenä aina ole muuta rahoitusta.

Sosiaalipalveluiden kannalta tuntuma kansalaisyhteiskuntatasolle on äärimmäisen tärkeä. Järjestöissä havaitaan Länsi-Uudenmaan aikuisten sosiaalipalveluiden linjajohtaja Tapio Niemisen mukaan ilmiöitä, joita virkamiesorganisaatiossa eikä aina asiakaspinnassakaan havaita.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on hiottu kumppanuuksia

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella asuu noin 480 000 ihmistä, vajaa 10 prosenttia maan väestöstä. Alueella on järjestöjen ja sotepalveluiden kesken kehitetty ja hiottu kumppanuudessa tuotettavaa tukea tilanteisiin, joissa tarvitaan sekä järjestöjen että julkisen asiantuntemusta ja resursseja.

Vuodelle 2023 Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue myönsi 450 000 euroa järjestöavustuksia yli sadalle järjestölle. Näiden avustusten lisäksi 25 järjestölle myönnettiin yhteensä 1,7 miljoonaa euroa kumppanuusavustuksina osana muuta julkista, esimerkiksi STEA- tai ESR-rahoitusta työhön, jolla täydennetään tai tuetaan merkittävällä tavalla hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa.

Kumppanuusavustusta saavien järjestöjen edellytetään tekevän yhteistyötä hyvinvointialueen palvelutuotannon kanssa. Järjestöjen kanssa käydään neuvottelut yhteistyön tavoitteista. Avustuksen kesto on harkinnanvarainen, usein 1–2 vuotta.

Yhteistoimintamallien vaaliminen ja levittäminen on vaikuttavaa

Julkisen vallan tehtävä on taata jokaiselle riittävät palvelut ja edistää ihmisten terveyttä. Suuren osan tästä työstä julkinen sosiaali- ja terveystoimi tekee itse tai hankkii palvelut toisilta palvelun tuottajilta.

Kaikkeen tekemiseen ei tarvita kumppanuutta. Ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä suuri osa tilanteista on kuitenkin sellaisia, että julkisen toimijan on käytännössä mahdoton yksin tuottaa niihin tukea ja apua eikä yritysmäinen toiminta ole kannattavaa. Julkisen ja järjestöjen yhteistyöllä voi tuottaa ihmisen kannalta parasta tukea varsinkin silloin, kun tarvitaan ymmärrystä poikkeuksellisen hankalista elämäntilanteista ja tukea, jota voi saada pitkäaikaisesti, mahdollisimman helposti ilman lähetteitä tai ajanvarauksia.

Suomeen on syntynyt erinomaisia paikallisia ja alueellisia julkisen ja järjestökentän yhteistoimintatapoja ja pitkäaikaisia kumppanuuksia. Järjestöillä on niistä koeteltua kokemustietoa ja käytännön hiomia työtapoja. Sen sijaan, että kehitettäisiin pelkästään uusia, kenties lyhytkestoisia hankkeita, näiden hyvien yhteistoimintamallien vaaliminen ja levittäminen uusille paikkakunnille on vaikuttavaa työtä, jota nyt kannattaa edistää.

Järjestöt tarjoavat ympäristön, joka tarjoaa mahdollisuuksia pieniin onnistumisiin ja kokeiluihin

Suurin osa ihmisen elämän isoista terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista käänteistä tapahtuu sosiaali- ja terveystoimen ulkopuolella. Olennaista ei ole vain palveluihin pääsy, vaan se, mitä tapahtuu vastaanottokäyntien välissä. Pystyvyyden tunne, omaehtoisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat ihmisen perustarpeita.

Pistemäisten vastaanotto- tai muiden käyntien ja toimenpiteiden välissä on se aika, jossa rakennetaan toivoa ja luottamusta ja jossa voi saada kokemuksia johonkin kuulumisesta ja osallisuudesta.

Hankalissa tilanteissa elävien ihmisen auttamisen yhteydessä puhutaan usein vain motivaatiosta ja motivaation heräämisestä, mutta olennaista on, että ihminen voi löytää ympäristön, joka tarjoaa mahdollisuuksia pieniin onnistumisiin ja kokeiluihin. Kun kaikesta toiminnasta nyt etsitään vaikuttavuutta, kaiken tällaisen toiminnan kansanterveydellisen merkityksen osoittaminen on aiempaa tärkeämpää.

Kuvat Gordon Johnson, Jarkko Mänty, Thomas Ulrich, congerdesign