Luottamus
Luottamus, luottaminen = tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä; luottavaisuus, usko.
Kielitoimiston sanakirja
Erikoisartikkeli
Supervoimaiset järjestöt
Juttu
Auttamisen kolme ihmettä
Juttu
Rahapelijärjestelmä ja luottamus
Pääkirjoitus
”Tee hyvää, ole hyvä”
Artikkeli
Turvaa, välittämistä ja yhdenvertaisuutta kohtaamispaikasta
Erikoisartikkeli
Uusi elämä, uusi tyylilaji – päihdeongelmasta toipuminen luovana identiteettityönä
Juttu
"Mulla on puhdas pöytä ja voin katsoa ihan uusin silmin eteenpäin"
Juttu
Seukkalassa jokainen tulee kohdatuksi
Luotanko, että toinen ihminen haluaa minulle hyvää?
Luotanko, että viranomainen edistää asiaani? Suomalaisten luottamus on erinomaisen vahvaa, luottamus on liima, joka pitää yhteiskuntaa koossa. Kun luotamme, koemme olomme turvalliseksi ja uskallamme yrittää. Luottamus synnyttää luottamusta.
Luottamus rakoilee, kun kokemukset toisista ihmisistä ovat kielteisiä, kun toinen ei tahdo hyvää vaan huijaa tai käyttää hyväkseen. On vaikeaa tai mahdotonta luottaa kehenkään tai mihinkään, jos ikinä kukaan tai mikään ei ole osoittautunut luottamuksen arvoiseksi, kun on tullut petetyksi ja jätetyksi niin monta kertaa, että varmaa on vain kuolema tai poliisi. Luottamus murenee, kun se, jolla on valtaa, kohtelee epäreilusti tai asettaa liian vaikeita ehtoja. Luottamuksen kariseminen on kierre, joka ruokkii itseään: epäluottamus synnyttää epäluottamusta.
Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on, että kaikilla on mahdollisuus luottaa tulevaan. Missä luottamus rakoilee, sitä pitää vahvistaa.