"Mulla on puhdas pöytä ja voin katsoa ihan uusin silmin eteenpäin"

Näillä geeneillä on ehkä hankala elää tavallista elämää

Aloin itse käyttää huumeita 14-vuotiaana. Ensin polttelin kannabista ja myöhemmin siirryin kovempiin aineisiin, amfetamiiniin ja heroiinin. Kun jäin ensimmäisen kerran kiinni, mut meinattiin laittaa lastenkotiin. Olin vähän aikaa kunnolla, mutta sitten tuli mukaan jengit ja muut.

Mulla on ollut pienestä pitäen jonkinlainen stimulaation tarve, uskon, että se johtuu ADHD:sta, sitä ei ole vaan diagnosoitu. Mun on vaikea olla täysin selvin päin, koska silloin on hankalaa kokea ”normaalia” olotilaa. Jos en käytä huumeita, ajaudun kaljakierteeseen ja alkoholismiin.

Olen syyttänyt geenejä mun riippuvaisuuksista. Joskus olen miettinyt, että onkohan isälläkin joku ADHD. Kun olin vankilassa, luin ADHD voimavarana ‑kirjan. Tunnistin itseni siitä. Mulle tuo lohtua ajatus, että tämä ei ole minun moka – että näillä geeneillä on ehkä vaan hankala elää tavallista elämää – ja että tämä voisi olla hoidettavissa lääkkeellä.

Lähdin kuntoutukseen omasta aloitteestani

Vankilatuomio tuli huumerikoksesta. Koko tuomion ajan, viisi kuukautta, pystyin olemaan täysin raittiina. Sitten, kun pääsin ulos, käytännön elämän kanssa tuli isoja ongelmia. Sorruin taas. Kun on tottunut 26 vuotta selvittämään ongelmia käyttämällä kamaa tai juomalla, niin kai se hetken helpotuksen tuo tilanteeseen.

Viiden kuukauden ryyppäilyn jälkeen olin todella väsynyt. Hakeuduin KAN-kotiin kuntoutumaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun lähdin kuntoutukseen omasta aloitteestani. Aina aiemmin se on tapahtunut lastensuojelun, vankilassa olon, sosiaalihuollon ja päihdehuollon takia.

Uskon, että jos saisin ADHD-diagnoosin ja lääkityksen, voisin kokea oloni normaalimmaksi. Diagnosoitavaksi on vain aika vaikea päästä. Tuntuu, että nykypäivän lapsilla havaitaan ADHD ja lääkityksellä estetään sen tuomat ongelmat jo varhain. Meillä 1980-luvun lapsilla ei ollut samoja mahdollisuuksia, ja asiat pääsivät menemään pieleen.

Syntymäpäivänäni poika kävi vierailulla

Minulla alkaa 25. päivä selvin päin täällä KAN-kodissa. Mulla on 8-vuotias poika. Tällä hetkellä mietin kovasti, miten pystyisin olemaan hänelle parempana esimerkkinä. Hän on siinä iässä, että kuuntelee isompien poikien juttuja. Tuntuu pahalta kuunnella gangsta-ihannointia lapsen suusta. Yritän kertoa hänelle, kuinka siihen elämäntapaan liittyy pahoja päihdeongelmia. Se on raadollinen, pimeä puoli.

Haluaisin nyt vaan jotenkin saada elämän siihen jamaan, että saan nähdä poikaa, joka asuu sijoitettuna äitini luona. En saanut siis tavata poikaani noiden viiden kuukauden aikana, kun en ollut kuivilla. Nyt, kun mulla oli syntymäpäivä, hän kävi äitini kanssa täällä vierailulla. Se tuntui todella tärkeältä.

Täällä mulla on oma asunto. Me pelattiin tietokonepelejä ja oltiin niin kuin isä ja poika. Poika sanoi, että onpa sulla kiva koti ja että nähdään taas huomenna.

Mun poika ei tiedä, mikä tämä paikka on. Haluan suojella häntä vielä siltä tiedolta, että isä on kuntoutuva päihteidenkäyttäjä. Äitini on tukipylväs tässä kaikessa. Ilman mutsia poika olisi ties missä.

Kuntoutuva huumeidenkäyttäjä on suurennuslasin alla

Tämä maailma on aika kova herkille tyypeille. Toivoisin yhteiskunnalta vähän ymmärrystä. Kuntoutuvana huumeidenkäyttäjänä on suurennuslasin alla: Jos menee hyvin, niin sitä ei hirveästi palkita. Pienestäkin mokasta rankaistaan. Mulla esimerkiksi oli tekninen virhe hakemuksessa, jolla hain Rikosseuraamusvirastolta vankilassaoloajan vuokrien maksamista. Sen pikkuvirheen takia jouduin ottamaan monen tonnin velan, etten menettäisi asuntoa.

Mulla on aina ollut jonkunnäköinen kohtuus

Onneksi ei tarvitse aloittaa ihan pohjalta. Mulla on vuokra-asunto, mihin voin mennä, kun lähden täältä pois. Saan alkaa tehdä siitä kotia mulle ja pojalle. Olen sillä tavalla varmaan poikkeus huumeiden käyttäjänä, että mulla on aina ollut edes jonkunnäköinen kohtuus.

Olen ammatiltani äänitarkkailija. Tulevaisuudessa haluan keskittyä elämän perusjuttuihin ja tehdä musiikkia. Saan siitä mielihyvää. Olen miettinyt, että pitäisi perustaa Kokkola–Pietarsaari-alueen toipuville käyttäjille joku paikka, jossa voitaisiin yhdessä tehdä asioita, vaikka pelata padelia. Voitaisiin olla vertaistukena toisillemme. Mä haluaisin auttaa ihmisiä.

Täällä KAN-kodissa on uskonto taustalla. Ei se minua häiritse, uskon kyllä itsekin. Luen myös paljon kirjallisuutta itäisistä uskonnoista. Olen aika omissa oloissani, täällä annetaan ihmisille tilaa. Arvostan sitä, että tämä on rauhoittumisen paikka, juuri sitä tulin hakemaan.