Päihteistä irrottautuminen on uuden löytämistä

Päihdeongelma ei ole kuin särkevä hammas, jonka suhteen riittää, että siitä hankkiudutaan eroon. Päihdeongelmasta toipuminen ei ole vain irtautumista haitallisesta päihteiden käytöstä. Koska päihdeongelma on vahvasti elämää hallitseva, siitä irtautuminen on myös uuden arjen ja elämäntavan opettelemista.

Englanninkielinen oivallus recovery = discovery ei käänny luontevasti suomen kielelle, mutta ajatus on kaikilla kielillä yhtä kirkas: toipuminen ei ole vain päihteistä eroon pääsemistä vaan uuden löytämistä. Toipuminen ei ole vain matka menneeseen ja siitä irti rimpuilua, vaan löytöretki tulevaan, uuteen merkitykselliseen elämään.

Ovatko meidän päihdepalvelumme rakennettu tälle ”recovery = discovery” ‑periaatteelle? Tunnistavatko meidän palvelumme päihdeongelmasta toipumisen erityisluonteen, viiden vuoden ajan tapahtuvan irrottautumisen ja uuden löytämisen ja opettelun? Tarjoammeko me riittävän pitkäkestoista tukea ja saammeko aikaan todellisia muutoksia vai tavoittelemmeko vain päihteistä irtautumista ja seuraammeko me ”tuloksia” muutaman kuukauden seurantajaksoilla?

Pitkäkestoisesta ja vaikeasta päihdeongelmasta toipuminen ei ole vain irrottautumista päihteistä tai sairauden hoitamista. Se on kokonaisvaltainen elämänmuutos, jossa ihminen opettelee ajattelemaan itsensä ja elämänsä uudestaan.

Ihminen luo itsestään uusia tarinoita, jotka lopulta eivät enää ole päihde-ehtoisia tarinoita: Ne ovat tarinoita kokonaisesta ihmisestä. Tarinoita, joissa päihteet ovat olleet mukana, mutta joissa ne eivät näyttele pääosaa. Tarinoita, jotka käsittelevät rehellisesti mennyttä mutta keskittyvät nykyisyyteen ja sisältävät myös tulevan – ja toivon.