Piirroskuvassa vasemmalla on suurensuuri tietokoneen tai television ruutu, Oikealla oleva ihminen tuijottaa ruutua lasittunein silmin molemmissa käsissään kaukosäätimet.

Artikkeli

|

Oikeudet

Kaikki ovat riippuvaisia

Elämme yllättävän päihdemyönteisessä maailmassa. Koska yli 90 prosenttia aikuisista käyttää alkoholia, niin sen juomista pidetään hyväksyttävänä ja normaalina. On tilaisuuksia, joissa suorastaan edellytetään alkoholin käyttöä. Huumeiden ”viihdekäyttö” ja kotirentoutumiskäyttö ovat ilmiöitä, joiden yleisyydestä on vaikea tietää. Tätä kuitenkin esiintyy, ja käyttäjät eivät miellä käyttöään ongelmaksi, vaan päinvastoin jaksamiskeinoksi arjen sietämiseen. 19 prosenttia 15–69-vuotiaista suomalaisista on käyttänyt ainakin kerran elämässään jotain laitonta huumetta.

Kannabista oli kokeillut naisista 13 prosenttia ja miehistä 20 prosenttia. Nuorten aikuisten kannabiksen käyttö on nelinkertaistunut 20 vuodessa. Joka toinen nuorista aikuisista on kokeillut kannabista elinaikanaan, ja 15 prosenttia raportoi käyttäneensä kannabista edeltäneen vuoden aikana, enimmäkseen satunnaisesti. Koululaiskyselyjen mukaan kahdeksan prosenttia yläasteikäisistä, 13 prosenttia lukiolaisista ja 18 prosenttia ammattikoululaisista on kokeillut kannabista. Trendimuutos on EU-maiden nopein [1, 2, 3]. Omassa kuplassaan kaikki käyttävät, miksen minäkin?

Alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Suomi on Euroopan kärkeä. Maailman onnellisimmassa maassa on pahoinvointia, jota ei haluta nähdä.

Erilaiset toiminnalliset riippuvuudet alleviivaavat sitä, että ihminen voi kärsiä riippuvuussairaudesta ilman aineitakin. Seksi, shoppailu, pelaaminen ja somen käyttö voivat tuhota elämän aivan kuten huumausaine. Riippuvuuden aivokemia mielihyvämekanismeineen on samanlainen. Riippuvuus alkaa käyttämään ihmistä, jonka vapaa valinta riippuvuuden lähteen kanssa hämärtyy. Pahimmillaan sekakäyttäjä on aineista ja toiminnallisista ilmiöistä riippuvainen.

Mediassa on hienompaa rikastua rahapelaamalla kuin säästämällä tai sijoitustoiminnalla. Niinpä häpeä ja kynnys riippuvuuden hoitoon on suuri, kun tapahtuukin köyhtyminen ja rahat loppuvat riippuvaisesti pelaamalla. Veikaten et voita ja lottoamalla et rikastu.

Piirroskuvassa vasemmalla on suurensuuri tietokoneen tai television ruutu, Oikealla oleva ihminen tuijottaa ruutua lasittunein silmin molemmissa käsissään kaukosäätimet.

Riippuvuus on tragedia

Riippuvuushäiriölle on ominaista päihteen jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Päihderiippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää huumeen tai päihteen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) tai hänellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia ja usein hyvin voimakkaita vieroitusoireita.

Psykologisella tasolla addiktio voidaan ymmärtää pakonomaisena keinona vapautua edes hetkeksi mielelle sietämättömästä ahdistuneisuudesta. Päihderiippuvuuden tragedia piilee siinä, että päihteiden jatkuva käyttö vain lisää pakonomaisen päihteiden käytön taustalla olevia ahdistavia tunnetiloja.

ICD-10-tautiluokituksessa riippuvuus määritellään sairaudeksi:

  1. voimakas himo tai pakonomainen halu käyttöön
  2. heikentynyt kyky hallita käyttöä (aloittaminen, lopettaminen ja käytetyt määrät)
  3. vieroitusoireet käytön vähentyessä tai loppuessa
  4. sietokyvyn (toleranssin) kasvu
  5. käytön muuttuminen elämän keskeiseksi asiaksi (muut mielihyvän lähteet ja mielenkiinnon kohteet jäävät sivuun ja aikaa kuluu käyttöön ja sen vaikutuksista toipumiseen)
  6. käytön jatkuminen haitoista huolimatta.

Kolmen tai useamman yllä mainituista kriteereistä on esiinnyttävä yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan viimeksi kuluneen vuoden aikana tai toistuvasti, mikäli jaksot ovat lyhyempiä.

Uudessa ICD-11-diagnoosiluokituksessa videopeliriippuvuus ja rahapeliriippuvuus kuuluvat toiminnallisten riippuvuuksien luokkaan.

Kaksinaismoralismi läpileikkaa suhtautumistamme riippuvuushäiriöihin

Kun riippuvuus valtaa enenevästi kaistaa elämässä ja rupeaa aiheuttamaan näkyviä ongelmia, ihminen jää nopeasti yksin. Asiaa salataan ja selitellään. Jostain syystä riippuvuuden kehittymistä pidetään häpeällisenä. Tämä vaikenemisen kulttuuri johtaa usein ongelman pitkittymiseen ja pahenemiseen.

Riippuvuushäiriön kieltäminen kertautuu myös yhteiskunnallisella tasolla, vaikka alkoholi on suomalaisen työikäisen miehen ja naisen johtavia kuolemansyitä. Alko myy laillisesti tappavaa tuotetta ja yrittää opettaa kansaa juomaan haitattomasti, vaikka mitään tieteellisesti varmistettua haitatonta juomista ei ole. Tämä kaksinaismoralismi läpileikkaa suhtautumistamme riippuvuushäiriöihin.

Riippuvuuden hoito hoitoketjussa

Riippuvuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä hoidetaan Suomessa terveydenhuollossa, päihdehuollon erityispalveluissa ja sosiaalitoimessa. Lisäksi tarjolla on runsaasti järjestöjen, säätiöiden ja muiden kolmannen sektorin auttamiskanavia. Vertaistukiryhmiä kokoontuu alati.

Tätä hoitoketjua käytetään myös huumeongelman hoidossa. Laitoshoitoon hakeudutaan A-klinikoiden, terveyskeskusten tai sosiaalitoimen kautta. Lisäksi erilaisia toiminnallisia riippuvuuksia hoidetaan muiden palveluiden lisänä. Rahapeliriippuvuuteen on olemassa myös erikoistuneita yksiköitä, portaaleja ja vertaistukea.

Tarvittavia erityispalveluja ovat esimerkiksi vieroitushoidot ja erityyppiset alkoholi- ja huumeongelmaisten psykososiaaliset palvelut. Sairaaloissa saattaa olla päihdepsykiatriaan erikoistuneita yksiköitä.

Päihdehuollon erityispalveluja

  • selviämis- ja katkaisuhoitoasemia
  • päihdeklinikoita
  • A-klinikka- ja nuorisoasematoimintaa
  • päihdekuntoutuslaitoksia
  • huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteitä
  • päiväkeskuksia

Päihdepalvelujärjestelmä ei ole pystynyt vastaamaan lisääntyneeseen hoidon tarpeeseen

Päihdehuollon asiakkaiden määrä ja laitospäivät ovat vähentyneet, kun taas huumekuolemat ja huumesairauksiin liittyvät vuodeosastojaksot terveydenhuollossa ovat lisääntyneet.[1]

Palvelujärjestelmäämme ja työntekijöiden osaamispääomaa on valmisteltava sen varalta, että pystymme hoidollisesti vastaamaan lisääntyviin huumehaittoihin. Hyvinvointialueille pitää turvata riippuvuushäiriöitä hoitavat yksiköt ja taata monidiagnoosipotilaille riittävät päihdepsykiatriset interventiot. Perusterveydenhuollon yksiköiden on kohdattava riippuvuusongelma esimerkiksi terapiat etulinjaan ‑ajattelutavoin ja koulutuksin. Kaikki tämä vaatii resursointia ja hyvinvointialueiden rahoituksen turvaamista. Näistä ei voi säästää.

Addiktiota ei voi sammuttaa väärin

Mitä on toipuminen? Jotta voi käyttää riippuvuuttaan haitattomasti? Päihteettömyyttä tai raittiutta? Uskoon tulemista?

Toipumiselle on paljon määritelmiä ja vielä enemmän omakohtaisia selityksiä. Useimmat varmasti allekirjoittavat, että toipuminen edellyttää muutosta. Mutta mikäli muutos tapahtuu vain aineen tai toiminnan lopettamisena, jää jäljelle tyydyttämätön tarve. Näin ajatellen kokonaisvaltainen toipuminen tarkoittaa muutosta myös riippuvuuskäyttäytymisen taustalla olevissa tekijöissä. Ja tähän kaksoismuutokseen kuluu yleensä aikaa ja retkahduksia.

Joka tapauksessa on selvää, että riippuvuushäiriöstä toipumiseen on lukuisia teitä ja toipumisen tavoitteetkin vaihtelevat. Näin ollen on hedelmätöntä kiistellä oikeasta hoidosta tai kuntoutuksesta. Addiktiota ei voi sammuttaa väärin.

Asunto ensin

Päihdehoitoa tukee Asunto ensin -malli. Siinä keskeinen ajatus on, että oma koti on kuntoutumisen perusta. Sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia päästään ratkomaan vasta, kun ihminen voi luottaa siihen, että hänellä on pysyvä asunto. Tämän vuoksi mallissa korostetaan toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen merkitystä.

Asunto ensin -malliin kuuluu oleellisesti myös se, että jokaiselle järjestetään tueksi ne palvelut, joita juuri hän tarvitsee, mm. päihde- ja mielenterveyspalvelut. Kaikki eivät pääse eroon päihteistä, mutta asuminen parantaa kuitenkin kaikkien elämänlaatua. Kysymys on ihmisarvosta.

Piirroskuvassa ärtyneen oloinen henkilö osoittaa oikealla kädellään torjuntaa.

Perinteiset riippuvuudesta toipumisen vaiheet on kuvannut psykiatrian professori George De Leon [4]:

  1. Kieltäminen: ”Päihde ei ole minulle ongelma.”
  2. Epäröinti: ”Ehkä jotain ongelmaa on.”
  3. Motivaatio (ulkoinen): ”Juon, koska…” Henkilö tunnistaa ongelman, mutta löytää sille syitä itsensä ulkopuolelta.
  4. Motivaatio (sisäinen): ”Tunnustan ongelman. Haluan tehdä sille jotain.”
  5. Valmius muutokseen: ”Lopetan!” Haluaa jo lopettaa, mutta vain omin ehdoin.
  6. Valmius hoitoon: On valmis ottamaan vastaan saatavilla olevan avun ja tiedostaa, että on muututtava itse.
  7. Irrottautuminen: Vieroittuminen päihteestä. Alkaa opettelu elämään ilman päihdettä.
  8. Raittius: Vakiintunut päihteetön jakso, jota pyrkii pitämään yllä. Tiedostaa riskejä ja välttää niitä.
  9. Vakiintuminen: Henkinen kehitys ihmisenä, uusien elämäntapojen oppiminen, kasvu. Hoidoista irrottautuminen.
  10. Sisäistäminen ja identiteetin muutos: Päättymätön loppuelämän vaihe, jossa ihminen pyrkii elämään mieluisaa elämää vapaana haitallisista addiktioista. Ihmisenä kehittyminen monille tärkeää. Tiedostaa myös, ettei koskaan tule ”valmiiksi”, vaan elämä on jatkuva oppimistehtävä.

Riippuvuudesta toipuminen on hyvä nähdä muutosmatkana, jossa on erilaisia vaiheita. Valmiiksi ei tarvitse tulla. Ensisijaisena tavoitteena voi olla tyydyttävä elämä ilman riippuvuuden aiheuttamaa oirekuvaa. Joskus se tarkoittaa päihteettömyyttä tai muuta irrottautumista riippuvuuskäyttäytymisestä. Joidenkin kohdalla tapahtuu äkillinen herääminen, esimerkiksi voimakas hengellinen kokemus. Joskus taas löytyy muuten tie, jossa riippuvuus on saatu hallintaan. Kaikkia riippuvuutta aiheuttavia asioita ei edes voi lopettaa kokonaan.

Kaikki ovat jostain riippuvaisia, joten miten lopettaa asioita, joita ei voi lopettaa?

Monia toiminnallisia asioita ei voi lopettaa kokonaan, vaikka olisi sairastunut riippuvuushäiriöön. Liikunta, syöminen, seksuaalisuus, internetin käyttö ja työn tekeminen kuuluvat yleensä ihmiselämään. Mikäli toiminto on edennyt ahdistavan riippuvuuden puolelle, on löydettävä tie, jossa ilmiön kanssa voi elää.

Jos ihminen on tyytymätön, niin onnelliseksi tekevä soma palauttaa tasapainon [5]. Kirjailija Aldous Huxleyn dystooppinen huomio miltei sadan vuoden takaa pitää edelleen paikkansa. Lääketieteessä tutkitaan jo moniainepilleriä, jolla voitaisiin ehkäistä sydäntauteja ja diabetesta. Siitä on lyhyt matka myös mielenterveyttä tasapainottaviin valmisteisiin.

Elämään luonnollisesti kuuluvia ahdistuksia, masennuksia ja unihäiriöitä hoidetaan jo nyt lääkkeillä, jotka eivät muuta todellisuutta, mutta muuttavat aivokemiaa siten, että todellisuuden kestää. 21 % kaikista 75 vuotta täyttäneistä suomalaisista oli rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttäjiä ja 9,7 % pitkäaikaiskäyttäjiä [6], vaikka ne heikentävät kognitiivista suorituskykyä [7].

Pitkäaikainen keskushermostoon vaikuttava lääkitys vaatii pysyvän hoitosuhteen ja lääkityksen tarvetta on aika ajoin tarkasteltava kriittisesti. Pelkän lääkehoidon rinnalle tai sen sijaan on usein tarjolla vaikuttavia psykoterapioita.

Kipu on yksi yleisimmistä ihmisen oireista

Jopa 40 % perusterveydenhuollon asiakas käynneistä liittyy kipuun. Kivunhoitoa ei yleensä voikaan lopettaa ja se on pitkäaikaista. Riippuvuutta aiheuttavat kipulääkkeet ovat aiheuttaneet Yhdysvalloissa opioidikatastrofin ja huomattavan kuolleisuuden opioidiriippuvuuteen. Suomessa on myös paljon potilaita, joille opioidilääkitys on jäänyt päälle pitkäaikaiseksi. Myös pregabaliini ja gabapentiini ovat liian monen sekakäyttäjän lääkelistalla. Samoin moni kokee kannabiksen olevan ainoa valmiste, joka auttaa kroonisiin kipuihin. Tutkimusnäyttö tämän osalta on ohutta ja tästä syystä kannabista ei käytetä Suomessa kroonisiin kipuihin kuin poikkeustapauksissa.

Piirroskuva. Kämmen, jossa on kourallinen erimuotoisia tabletteja ja pillereitä.

Moniin kroonisiin sairauksiin käytetään riippuvuutta aiheuttavia lääkityksiä. Ne ovat usein tarpeen ja pitkäjänteisissä hoitosuhteissa päivitettyihin hoitosuunnitelmiin perustuen perusteltavissa. Näin olleen lääkitysten lopettaminen ei ole ensisijainen tavoite, mutta niistä irrottautuminen hoitosuunnitelman mukaisesti voi olla joskus tarpeen.

Miten yhteiskunnassamme toivutaan riippuvuuksista

Huolimatta lukuisista hoitokanavista riippuvuushäiriöitä potevat raportoivat usein, ettei hoitoon pääse. Kynnys hoitoon ja päihdehoidon jatkuvuus ovat jatkuvana haasteena. Perusterveydenhuollosta riippuvaisen ihmisen on vaikea saada apua, koska ongelma halutaan poislähettää jollekin erikoisklinikalle.

Psykiatrian toimialalla päihderiippuvuus on jo ulkoistettu ja päihdepsykiatria on marginaalinen ja riittämätön tarpeeseen nähden. Päihdelääkäreitä ei riitä tukemaan etu- eikä takalinjaa.

Piirroskuva. Hölmistyneen näköinen lääkärihahmo valkoisessa takissa, stetoskooppi kaulassa ja potilaskansio kädessä.

Päihdeklinikoilla taas on hankaluuksia hoitaa sekakäytöstä kärsiviä kolmoisdiagnoosipotilaita, joita koitetaan ohjata psykiatrian poliklinikoille, joissa heitä ei voida auttaa, kun päihderiippuvuus pitää ensin jossain hoitaa ”kuntoon”. Pahimmillaan ihminen ohjautuu yhteispäivystykseen pyörittyään aikansa edellisessä kolmiossa palloteltavana. Ja päivystyksessä taas ei hoideta riippuvuushäiriötä, koska ongelma on krooninen eikä akuutti.

Kun sotessa jo nyt ja tulevaisuudessa priorisoidaan enenevästi hoitoja ja kuntoutuksia, on pelättävissä, että riippuvuushäiriöiden hoitoon ei riitä resursseja. Hoidetaan mieluummin oikeita elimellisiä sairauksia, kuten sydänsairauksia, syöpiä, sisäelinsairauksia ja neurologisia oireyhtymiä, vaikka niiden taustalla olisikin perussairautena riippuvuushäiriö.

Kuka tosiaan hoitaisi addiktit?

Resursointi riippuvuushäiriöiden hoitoon ja erityisesti huumehoitoihin on riittämätöntä. Erilaiset pitkittyvät hoidon tarpeen arviot aiheuttavat sen, että osa kuolee hoitoa jonottaessaan. Lisäksi moni riippuvuussairauskuolema jää diagnosoimatta. Kuolinsyyt kertovat vain osatotuuden päihdekuolemista, sillä taustalla olleen riippuvuussairauden tilalle merkitään jokin välitön kuolinsyy ja peruskuolinsyyksi jokin riippuvuussairauden elinkomplikaatio. Lisääntyvä päihteiden sekakäyttö lisää myrkytyskuolemia ja vaikeuttaa hoidollisia interventioita.

Riippuvuushäiriöisten ihmisten asema heikkenee mielenterveys- ja päihdelainsäädäntöä on yhtenäistetty osaksi terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolakia. Sosiaalitoimen valituskelpoiset viranhaltijapäätökset tulevat vähenemään, koska siirrytään enenevästi terveydenhuollon hoitotakuuseen, joka ei tunnetusti toimi.

Alkoholin ja huumeiden saaminen on helpompaa kuin päihdehoitoon pääseminen

Esimerkkinä yhteiskunnallisen otteen kiristämisestä tupakkalain tavoitteena on tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppuminen Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Tätä tavoitetta vastaan toimii tupakkateollisuus lanseeraamalla uusia nikotiiniriippuvuutta aiheuttavia tuotteita.

Näillä ihmiskunnan vihollisilla, mafialla ja tupakkateollisuudella, on aina enemmän rahaa ruokkia riippuvuuksia, kuin riippuvuuksia hoitavilla ja auttavilla tahoilla resursseja. Niinpä riippuvaiset ihmiset kertovat, että alkoholin ja huumeiden saaminen on helpompaa kuin päihdehoitoon pääseminen.

Huumeiden kokeilu, käyttö ja niihin liittyvät haitat ovat yleistyneet Suomessa 2000-luvulla [1]. Meillä käytetään enemmän huumeita kuin muissa Pohjoismaissa [2]. Voimakas kannabislobbaus on käynnissä Suomessa. Kansalaisaloite kannabiksen laillistamisesta etenee eduskuntaan. Vaikkei ainetta todennäköisesti Suomessa nyt laillistetakaan, kertoo asian ympärillä käyty voimallinen keskustelu monien eri intressipiirien halusta vapauttaa ja laillistaa aiemmin kiellettyjä aineita ja asioita. Tavallinen ihminen voisi ajatella, että mihin kannabista tarvitaan samaan aikaan, kun tupakkaa koitetaan kieltää.

Huumeiden käyttörikosten ja hallussapitorangaistusten tilalle on tarjottava hoidollisia ratkaisuja. Kolmen kuukauden vankilajakson hinnalla (18 000 €) saisi jo runsaasti laadukasta päihdehoitoa. Nuorten huumekuolemien vähentämiseksi opioidikorvaushoidon kattavuutta, hoitoon pääsyä ja laatua on parannettava. Hoidossa olevien huumekuolleisuus puolittuu.

Vaikka sota huumeita ja addiktioita vastaan on pääosin hävitty, niin riippuvuuksia täynnä olevassa maailmassa on syytä pitää esillä toivoa. Riippuvuuden kanssa voi usein elää tyydyttävää elämää ja muutos on monesti mahdollinen.

Hymyilevä, sänkitukkainen ja silmälasipäinen mies, jolla on käsivarret ristissä. Hänellä pikee-paita, jonka ylin nappi on auki, ja iso rannekello.

Jarmo Kantonen

Kirjoittaja on sote-alan suurimman yhteiskunnallisen yrityksen eli koko Diakonissalaitoksen konsernin lääketieteellinen johtaja ja Sininauhaliiton hallituksen jäsen.

Pitkähiuksisen naisen hiukset valuvat molemmille olkapäille ja hänen kasvonsa ovat hieman kallellaan.

Emilia Lehikoinen

Piirtäjä on porvoolainen kuvataiteilija, joka öljyvärimaalauksen ohella tekee myös kuvituksia ja teatterilavastuksia.

Lähteet

[1] Päihdetilastollinen vuosikirja 2021. Alkoholi ja huumeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-817-0

[2] Euroopan huumeraportti 2022: Suuntauksia ja muutoksia. Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA, Luxemburg 2022.

[3] Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2019.

[4] George De Leon: The therapeutic community. Theory, model, and method. Springer Publishing Company, Inc., New York 2000.

[5] Aldous Huxley: Uljas Uusi Maailma. (Tieteisromaani.) Chatto & Windus, London 1932. (Ks. Soma in Aldous Huxley’s Brave New World – Free Essay Example – 1000 Words | StudyDriver.com tai  Soma in Aldous Huxley’s Brave New World 1932.)

[6] Kurko T, Saastamoinen L, Tuulio-Henriksson A, Taiminen T, Tiihonen J, Airaksinen M & Hietala J: Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on vähentynyt. Suomen Lääkärilehti 2018 (20): 1292–97.

[7] Taiminen T & Hietala J: Bentsodiatsepiinit heikentävät kognitiivista suorituskykyä ja saattavat aiheuttaa masennusta. Suomen Lääkärilehti 2011 (66): 2176–78.

Millaista on elää toisessa todellisuudessa?

Koristeellinen kuva. Tiiliseinä taustalla, teksti Päihdeongelmasta toipuminen.

Pääkirjoitus

Piittaamattomuutta sivilisaation laidalla

Lue artikkeli
Etualalla käsintehty puinen tienviitta, jossa lukee Kan-koti. Taka-alalla kaksi ja puolikerroksinen harjakattoinen puutalo.

Juttu

Päihdeohjaaja on kuntoutuvan ihmisen peili

Lue artikkeli
Siluettikuvassa vasemmalla ja oikealla reunoissa on supersankarin viitassa henkilö ja heidän välissään on henkilöitä ilman viittaa.

Artikkeli

Kokemusasiantuntijoilla on ainutlaatuinen kyky ymmärtää ja auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia

Lue artikkeli
Siluettikuvassa vasemmalla ja oikealla reunoissa on supersankarin viitassa henkilö ja heidän välissään on henkilöitä ilman viittaa.

Juttu

"Mikään ei muutu, jos en ala itse muuttumaan"

Lue artikkeli