"Mikään ei muutu, jos en ala itse muuttumaan"

En uskaltanut tarkastella omaa toimintaani enkä uskaltanut pyytää apua

Vaikeneminen ja häpeä siitä, että en pärjää itse, pitivät minut kiinni vanhoissa tavoissani. En myöskään tuntenut ketään sellaista ihmistä, joka olisi pystynyt irrottautumaan.

Mielessä painoivat myös sellaiset kysymykset, että kannattaako minun muuttaa mitään, aloittaa elämän uudelleen rakentaminen nollasta keski-ikäisenä. Mitä edes osaan? Selviänkö koskaan taloudellisista velvoitteistani yhteiskunnalle? Saanko elämääni mitään sisältöä?

Päätös muhi päässäni niin kauan, että aloin kuin huomaamattani kääntymään omaa toimintaani vastaan. Aloin tulla tietoisemmaksi siitä, että mikään ei muutu, jos en ala itse muuttumaan. Aloin selvittämään, mistä ja miten saisin apua.

Aloin kyselemään, miten muutos oli tehty

Ensimmäinen asia oli käytön ja rikosten tekemisen lopettaminen. Sitten piti myös pysyä päätöksessä ja alkaa siistimään ympäristöä asioilta, jotka vaarantaisivat päätöksen. Numeron vaihtaminen ja yhteystietojen hävittäminen olivat ensimmäisiä askelia rikoksettoman elämäntavan tiellä. Pakotin itseni myös hakemaan ammattilaisilta apua, ja sitoutin itseni käymään kerran viikossa päihdevastaanotolla, jossa annoin myös seuloja.

Moni asia muutoksen tiellä on tapahtunut kuin itsestään, kun päätös pysyä päihteettä ja ilman rikoksia oli tehty. Ensimmäisen vuoden harjoittelin vain päihteettömänä oloa. Sitoutin itseni vertaistuen ja ammattilaisten muutosta tukevalle ilmapiirille ja puheelle. Harjoittelin arjen kohtaamista ja tunteiden käsittelyä ilman päihteitä tai käyttäviä ihmisiä lähelläni. Myös talouden hoitaminen pienillä tuilla oli aluksi haastavaa ja vaati suunnittelua.

Kun omasta mielestäni aloin olla valmis seuraaviin siirtymiin elämässäni, sain kuulla koulutuksesta, jota Laurea tarjoaa rikos- ja päihdetaustaisille. Googlasin tietoa Keijo-koulutuksesta, ja sen tulokset sekä opinto-ohjelma tuntuivat vetovoimaisilta.

Koulutuksessa huomasin, että kykenen edelleen oppimaan uutta

Tulin valituksi koulutukseen, ja vaikka koulutus vaati voimavaroja (matkasin viikoittain yli 200 km suuntaansa päästäkseni Tikkurilaan), niin päivittäin koin suuria onnistumisen kokemuksia. Koulutuksessa huomasin, että kykenen edelleen oppimaan uusia asioita, sitoutumaan, opiskelemaan ja liittymään paitsi vertaisiini niin myös ihan ”taviksiinkin”.

Koulutuksen aikana opin paljon työskentelystä kokemusasiantuntijana, loin verkostoja alalla työskenteleviin sekä hankemaailmaan. Sain opetusta digitaidoissa, jotka omalla kohdallani rajoittuivat lähinnä älypuhelimen käyttöön. Kuin huomaamatta myös oma maailmani alkoi jäsentymään, menneisyys kentällä ja nykyisyys rakentuivat yhteiseksi kokonaisuudeksi, ja löysin menneisyydestäni asioita, joita voisin käyttää resurssina tulevaisuudessa työskennellessäni vertaisena sekä kokemusasiantuntijana.

Koulutukseni jälkeen lähdin harjoitteluun Etelä-Savoon erääseen yhdistykseen. Harjoitteluni tarkoitus oli kehittää yhdistyksen toimintaa sekä luoda verkostoja. Paikallisesti tiesimme, että oli olemassa alueellinen tarve päiväkeskustoiminnalle, joka suuntautuisi rikos- ja päihdetaustaisille.

Minut otetaan vastaan ammattilaisena sekä asiantuntevana

Harjoittelun jälkeen sain jatkaa projektin eteenpäin viemistä palkkatukityöllistettynä. Hankehakemuksen (toiminta-avustuksen hakeminen rikos- ja päihdetaustaisille suunnattuun päiväkeskustoimintaan) kirjoittaminen oli melkoinen työmaa. Koska suunnittelemamme toiminta nähtiin tarpeellisena ja motivaatiomme edistää asiaa välittyi kaikille, saimme apua aina kun sitä pyysimme.

Minulla ei olisi ollut ilman Keijo-koulutusta uskallusta lähestyä ammattilaisia eikä hankkeen läpiviemiseen tarvittavia kontakteja. Koen, että minut otetaan vastaan ammattilaisena sekä kokemuksieni kautta asiantuntevana henkilönä.

Palkkatukikauden päätyttyä työllistyin pääkaupunkiseudulle Laurean ja Valo-Valmennusyhdistys ry:n yhteishankkeeseen Kokemusasiantuntijat verkossa. Sain lisää kokemusta hanketyöskentelystä. Lisäksi tein satunnaisia keikkoja kokemusasiantuntijana. Tilaajat olivat laajalta sektorilta sosiaali-, terveydenhuolto- ja rikosseuraamusaloilta. Identiteettini oli alkanut muokkaantumaan toipujasta ammattilaiseksi.

Pyrin tekemään työt huolella. Ajattelen mielessäni myös vastuutani vielä käyttäviin ja rikoksia tekeviin ihmisiin, muihin kokemusasiantuntijana ja vertaisena toimiviin sekä yhteiskuntaan nähden.

Kaiken minun on täytynyt kokea, jotta olen tässä hetkessä minä

En voi enkä osaa kertoa absoluutista totuutta, miten palveluita tulisi kehittää tai miten päihteiden käyttö saataisiin loppumaan. Voin kuitenkin yrittää lisätä ymmärrystä päihteiden käyttäjiä kohtaan ja vähentää ongelmallisia ennakkoasenteita ja lisätä motivaatiota auttamistyössä. Voin näyttää kaltaisilleni esimerkkiä mahdollisuudesta irrottautua päihde- ja rikosmaailmasta ja tarjota tukea ja apua irrottautumisen prosessissa oleville.

Joulukuussa 2022 tuli myöntävä rahoituspäätös Etelä-Savon Vapautuvien Tuki ry:lle Toimintakeskus Polku -hankkeelle. Tein töitä vielä helmikuuhun asti pääkaupunkiseudulla, ja maaliskuun alussa alkoi työni toimintakeskuksellamme. On ollut hienoa olla rakentamassa unelmaa todeksi. Kävijät ovat ottaneet palvelumme ilolla vastaan. Ensimmäisestä aukiolopäivästä lähtien on kävijöitä riittänyt. Ammattilaiset ovat olleet kiinnostuneita toiminnastamme ja yhteistyötä on tehty niin Rikosseuraamuslaitoksen, hyvinvointialueen ja lukuisten järjestöjen kanssa.

Kun päätin jättää päihteet ja rikokset pois elämästäni, oli kai suurin toiveeni elää vapaudessa päihteittä. En koskaan olisi osannut kuvitella, millaiseksi elämäni voisi muodostua tai millaisia asioita ja arvoja tahdon toteuttaa elämässäni.

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, myös menneisyydessäni, sillä kaiken minun on täytynyt kokea, jotta olen tässä hetkessä minä.