Kolme piirroshahmoa istuu pöydän ympärillä syömässä lounasta. Taustalla näkyy kello, joka näyttää lounasaikaa 12.10.

Artikkeli

|

Oikeudet

Toipuminen vahvistuu kumppanuudessa ja vaarantuu yksinäisyydessä

Raittiuskeskeiset hoitopalvelut eivät sovi kaikille, sillä niihin saattaa liittyä kynnyksiä ja avun saannin ehtoja, joita huonoimmassa asemassa olevat päihteitä käyttävät ihmiset eivät pysty täyttämään.

Toipumisorientaatiosta on puhuttu erityisesti mielenterveyspalvelujen kehittämisessä 1990-luvulta asti. Sitä on alettu hyödyntää enenevästi myös päihde- ja riippuvuustyössä.

Voiko päihteiden käyttäjällä olla hyvää elämää päihteistä huolimatta?

Päihdetyön piirissä asiantuntijat ja ammattilaiset ovat perinteisesti mieltäneet toipumisen päihteiden käytön loppumiseksi. Toipumisorientaatio ohjaa ajatuksemme parantumisen sijaan kohti hyvää elämää. Ihmisen ei tarvitse pyrkiä päihteidenkäytön lopettamiseen tai odottaa päihteidenkäytön loppumista elääkseen hyvää elämää. [1]

Ongelmiin keskittymisen sijaan pyritään mahdollistamaan asioita, joita yksilö pystyy tekemään ongelmistaan ja oireistaan huolimatta. Huomio kiinnitetään ihmisen arkielämään sekä olemassa oleviin vahvuuksiin ja voimavaroihin. Toipuminen nähdään yksilöllisenä muutosprosessina, jonka päämäärän asettaa toipuja itse. Häntä pyritään tukemaan kokonaisvaltaisesti hänen itse määrittelemissään tarpeissa. [2, 3]

Päiväkeskukset tarjoavat päihdetoipujien arkeen mielekästä tekemistä, yhdessäoloa sekä apua ongelmatilanteissa ja palvelutarpeissa – eli toipumisorientaation ytimessä olevaa osallisuutta, toimijuutta ja merkityksellisyyttä [2].

Mitä ovat päiväkeskus, päiväkeskustoiminta, päiväkeskuspalvelu ja kohtaamispaikka?

”Päiväkeskus”-termiä on vuosien ajan käytetty tarkoittamaan avointa ja matalakynnyksistä paikkaa, jossa saa asioida anonyymisti ja maksutta, jossa usein voi tyydyttää perustarpeita, kuten päästä lämpimään, peseytyä, saada ravintoa ja seuraa. Joissain paikoissa on voinut asioida päihtyneenä, joissain paikoissa ei.

1.7.2023 alkaen laki määrittelee päiväkeskuksen päihdetyön erityisenä palveluna, joka on hyvinvointialueen vastuulla oleva toimintamuoto, jossa saa asioida päihtyneenä ja anonyymisti ilman, että käynnistä syntyy sosiaalihuollon asiakkuutta, ja jossa vastataan perustarpeisiin ja jossa on tarjolla sosiaaliohjausta.

Jatkossa pitkäkestoisesta päihteettömyyttä tukevasta ja osallisuutta vahvistavasta toiminnasta täytyy mitä todennäköisimmin käyttää muuta termiä kuin ”päiväkeskus”, esimerkiksi ”kohtaamispaikka”, koska ”päiväkeskus” tarkoittaa hyvinvointialueen vastuulla olevaa lakisääteistä palvelua. [4]

Tämän artikkelin aineisto on kerätty ennen lakimuutosta, aikana, jolloin ”päiväkeskus” tarkoitti laajaa kirjoa matalan kynnyksen perustarpeisiin vastaavia toimintoja. Käytetty terminologia liittyy tähän maailmaan, ”päiväkeskus” ei siis tässä artikkelissa viittaa 1.7.2023 voimaan tulleeseen palveluun vaan päiväkeskuksiksi kutsuttuihin kohtaamispaikkoihin. On vielä epäselvää, miten lakisääteisen päiväkeskuspalvelun synty vaikuttaa kohtaamispaikkoihin ja syntyykö päiväkeskuspalvelua ja esimerkiksi avustusten turvin toimivien kohtaamispaikkojen yhdistelmiä.

Toipuminen on kumppanuutta ja toivoa

Kukin päiväkeskuksessa kävijä voi osallistua toimintaan vapaasti, omalla tavallaan, ilman lähetteitä tai tarvetta sitoutua omaa elämäntilannetta tai päihteidenkäyttöä koskeviin muutoksiin. Vaikka toipumista edistävät asiat ovat yksilöllisiä, on suuri merkitys kumppanuudella, toivolla, identiteettien rakentumisella, voimaantumisella sekä elämän tarkoituksella [5].

Päiväkeskustoiminnan ytimessä on toipujien välinen vertaistuki. Vertaisten elämäntilanteet toimivat toipujille esimerkkeinä: ne osoittavat, että toipuminen on mahdollista ja se voi tapahtua monella eri tavalla. Jaetut kokemukset lisäävät ymmärrystä siitä, että toipuminen ei ole aina helppoa, ja siihen saattaa kuulua hyvien ja huonojen aikojen vaihtelua.

Armollisuus oman toipumisprosessin karikoita kohtaan voi lisääntyä. Myös oman toipumistarinan vastavuoroinen jakaminen on tärkeää. Toipuminen vahvistuu kumppanuudessa ja vaarantuu yksinäisyydessä.

”Keskusteleminen on kyllä kauheen tärkee tässä päihdejutussa. Oikeastaan se ratkaisu.”*

Kumppanuuden näkökulma tiivistyy siinä, että päiväkeskuksista muodostuu toipujille usein ”varakoti” eli vakaa ja turvallinen arjen kiinnekohta [6]. Ajan viettäminen päiväkeskuksessa, muun kuin päihteidenkäytön ympärille rakentuvat ihmissuhteet sekä arkeen löytyvä rytmi ja mielekkäät rutiinit auttavat katkaisemaan päihteiden käyttöä ja ylläpitämään siihen liittyviä tavoitteita.

Kolme piirroshahmoa istuu pöydän ympärillä syömässä lounasta. Taustalla näkyy kello, joka näyttää lounasaikaa 12.10.

”Se on mulle tärkeetä, että kun se katkasee sen rutiinin sen päivän, et on muutakin kädessä kuin kaks kovaa: kalja ja kaukosäädin.”*

Toipumisen edistämisessä tarvitaan usein myös ammatillisia palveluja

Päiväkeskukset toimivat siltana julkiseen palvelujärjestelmään ja siellä toimivat ohjaajat, sairaanhoitajat ja muut työntekijät toipujien kumppaneina – puolestapuhujina ja tulkkeina – palvelujen saannissa. Arkinen yhdessäolo ja kunnioittava kohtaaminen luovat luottamusta ja helpottavat ongelmista kertomista.

Palveluohjaus päiväkeskuksissa mukautuu toipujien tarpeisiin, tavoitteisiin ja voimavaroihin. Usein se tarkoittaa pitkällistäkin motivointia ja rohkaisua muun toiminnan ohessa. Palvelujen jalkauttaminen päiväkeskuksiin tuo ne ympäristöön, jonka toipujat kokevat neutraaliksi ja turvalliseksi. [7] Toisaalta päiväkeskuksesta saatava tuki voi kannatella niin, että tarve raskaammille palveluille vähenee.

Toivo on toipumisen perusta

Päiväkeskuksissa yhteisön tuki ja kokemustieto toimivat myönteisen ajattelun ja onnistumisen halun herättelijöinä. Tulevaisuuden uskoa ja hyvän elämän edellytyksiä on erityisen tärkeää vahvistaa silloin, kun toipuminen ei etene toipujan toiveiden mukaan.

Toipumisorientaatiossa päihteettömyyttä ei pidetä ainoana hyväksyttävänä päämääränä. Palvelujärjestelmässämme on tärkeää olla myös päiväkeskuksia, joissa voi asioida päihtyneenä. Vaikean päihdeongelman ei tulisi johtaa ulossulkemiseen matalimman kynnyksen tukimuodoista.

Toipumisorientaation mukaan hyvän elämän edellytyksiä voi ja tulee tukea riippumatta siitä, mikä päihteidenkäytön lähtötilanne on tai millaisia tavoitteita siihen liittyy. Toipumisorientaatio murtaa näin päihderiippuvuuteen liittyvää parantumattomuuden leimaa, joka puolestaan lamaannuttaa toiveikkuutta.

Uudet roolit ja identiteetit tukevat toipumista

Toipumisorientaation ihmiskäsityksessä yksilöllä on useita eri identiteettejä. Päiväkeskustoiminnassa toipujaa ei diagnosoida tai lokeroida, vaan häntä tuetaan kokonaisvaltaisesti, ei vain suhteessa riippuvuussairauteen tai päihteiden käyttöön.

Piirroshahmon yläpuolella on kolme ajatuskuplaa, joista yhdessä hän kävelyttää iloista koiraa, toisessa hän pesee laittaa pyykkiä pesukoneeseen ja kolmannessa pelaa lentopalloa.

”Puolikuollut henki on elpynyt.”*

Toipuja voi osallistua päiväkeskusten toimintaan monin aktiivisin tavoin, kuten vapaaehtoisena, talkootyöläisenä, ryhmän ohjaajana tai vertaisena, joka toimii muiden kävijöiden tukena jaettujen kokemusten pohjalta. Toipumisorientaatioon kuuluvaa jaettua päätöksentekoa ja asiantuntijuutta ilmentävät mahdollisuudet osallistua toiminnan kehittämiseen, arviointiin ja hallinnollisiin rooleihin sekä yhteisön toimintaa määrittävien kokousten järjestäminen niin, että niiden keskiössä ovat kävijöiden omat aloitteet, aktiivisuus ja toivottavasti myös päätäntävalta.

Vertaisuuden kautta apua tarvitsevasta voi tulla auttaja, ongelmaisen identiteetistä kärsineestä ongelmien ratkaisija. Päiväkeskuksissa toipujat pyritään kohtaamaan arvostavasti ilman ennakkoluuloja ja tuomitsemista. Näin toipujan stigman heikentämä identiteetti vahvistuu ja käsitys itsestä muuttuu myönteisemmäksi. Keskeistä toiminnassa on toipumisorientaation ydin eli yhtäläinen ihmisarvo: ihmistä kunnioitetaan aina riippumatta hänen ongelmistaan tai toimintakyvystään.

”Sinne uskalsi mennä, vaikka haarukat ja veitset ei välillä pysyneet käsissä. Mut siellä kukaan ei kattonut pitkään, eikä mitään tuomittu tai huomautettu. Että saa olla ihan se oma ittesä.”*

Puolikuollut henkikin voimaantuu

Voimaantuminen tarkoittaa toipumisorientaatiossa henkilökohtaista vastuunottoa, elämänhallintaa ja yksilön vahvuuksiin keskittymistä. Päiväkeskuksissa toipuja voi saada arkisia selviytymiskeinoja, joiden avulla voi elää mahdollisimman täysipainoista elämää.

Päihteidenkäytön osalta täysipainoisempi elämä voi tarkoittaa päihteiden käytön vähentämistä, päihteettömän ajan lisääntymistä tai sitä, että päihteidenkäyttö haittaa arkea vähemmän. Itsestä huolehtimiseen kannustetaan palveluohjauksen lisäksi esimerkiksi jakamalla tietoa turvallisemmista päihteidenkäytön tavoista tai tarjoamalla hallintakeinoja tilanteisiin, joissa päihteidenkäytön riski olemassa.

Piirroshahmo puhuu huolestuneena puhelimessa. Toisessa kädessä on kännykkä ja toinen käsi haroo hiuksia.

”Täällä on sellainen sopimus, et jos rupee tuntuu siltä, että pitää lähtee radalle, niin voi soittaa ihan milloin vaan. Ei oo mitään väliä paljonko kello on.”*

Yksilöllisessä toipumisajattelussa huomioidaan se, että päihteidenkäytöllä voi olla yksilölle monenlaisia henkilökohtaisia merkityksiä, jotka muokkaavat toipumispolkuja. Kaikkia hyvinvointia tukevia muutoksia arvostetaan ja myönteisen palautteen saaminen niistä vahvistaa minäkuvaa ja uskoa omaan pystyvyyteen.

Päiväkeskuksessa toipuja voi löytää itsestään uusia voimavaroja ja voimaantua suunnittelemaan elämänkulkuaan uudella tavalla. Myös kristillisten päihdetyön päiväkeskusten hengellinen anti voi olla toipumisorientaation mukaisesti tärkeä yksilöllisen toipumisen kasvualusta [8].

Päiväkeskus on yhteisö, jossa toipujan ei tarvitse suorittaa toipumista, vaan jossa toipuminen on aina vahvasti läsnä.

”Me täällä vaivihkaa kuntoutamme toisiamme.”*

Päiväkeskustoimintaan osallistumisen vaikutukset näkyvät moninaisesti muun muassa psyykkisenä hyvinvointina, arkielämän uudenlaisena merkityksellisyytenä ja sujuvoitumisena, vähentyneenä päihteidenkäyttönä sekä lisääntyneenä tyytyväisyytenä omaan elämänlaatuun ja perhesuhteisiin [9]. Toipumiskokemus voi olla hyvin kokonaisvaltainen.

*Sitaatit ovat A-klinikkasäätiön koordinoimassa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) tehdyistä päiväkeskusasiakkaiden haastatteluista.

Kirjallisuutta

[1] Santala J: Toipumisorientaatio päihdetyössä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23 (1): 109–120. Suomen sosiaalipedagoginen seura ry, 2022.

[2] Nordling E: Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 15. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Helsinki 2018.

[3] Nordling E & Rissanen P: Mielenterveystyö uudistuu – toipumisorientaation teoreettiset lähtökohdat. Työpaperi 40. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Helsinki 2020.

[4] Sosiaalihuoltolaki 24 b § (29.12.2022/1280) Päiväkeskus päihdetyön erityisenä palveluna. (Laki tullut voimaan 1.7.2023.)

[5] Leamy M, Bird V, Le Boutillier C, Williams & Slade M: Conceptual framework for personal recovery in mental health: systematic review and narrative synthesis. British Journal of Psychiatry 199: 445–452. Cambridge University Press, Cambridge 2017.

[6] Kaskela T, Jurvansuu S & Tourunen J: Biljardia pienellä porukalla – sitova ja yhdistävä sosiaalinen pääoma paikallisen A-killan toiminnassa. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 3/2021: 1–18. A-Klinikkasäätiö, Helsinki 2021.

[7] Kaskela T, Jurvansuu S & Tourunen J: Toimijaverkkoteoriaan pohjautuva pienoisetnografia päihteitä aktiivisesti käyttäville suunnatusta matalan kynnyksen kohtaamispaikasta. Tietopuu: Tutkimussarja 3/2021: 1–20. A-Klinikkasäätiö, Helsinki 2021.

[8] Lund P: Christian faith and recovery from substance abuse, guilt, and shame. Journal of Religion & Spirituality in Social Work 2017: Social Thought 36 (3): 346–366.

[9] Pitkänen T, Jokelainen S, Sironen J & Glad T: Matalan kynnyksen kohtaamispaikat edistävät hyvinvointia. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2017: 1–11. A-Klinikkasäätiö, Helsinki 2017.

Hymyilevä nainen, jolla on pitkä otsatukka ja joka nojaa toiseen käteensä. Taustalla on huonekasveja.

Sari Jurvansuu

Kirjoittaja on A-klinikkasäätiön tutkija, jota kiinnostavat erityisesti osallisuuden ja ulkopuolisuuden teemat. Heti puutarhanhoidon jälkeen.

Pitkähiuksisen naisen hiukset valuvat molemmille olkapäille ja hänen kasvonsa ovat hieman kallellaan.

Emilia Lehikoinen

Piirtäjä on porvoolainen kuvataiteilija, joka öljyvärimaalauksen ohella tekee myös kuvituksia ja teatterilavastuksia.