Pääkirjoitus

|

Luottamus

Taistele takaisin

Vuonna 2010 vakavasti loukkaantuneen Pekka Hyysalon tarina on erinomainen esimerkki, miten kuka tahansa voi joutua yllättäen uuteen ja aiemmasta radikaalisti eroavaan, eriarvoiseen tilanteeseen. Hyysalo vammautui tavalla, joka rajoitti kokonaisvaltaisesti normaaliksi koetun arjen elämistä ja tulevaisuuden suunnittelemista. Hyysalon elämä muistuttaa, että tasa-arvoiset elämän edellytykset ovat itsestään selviä vain niin kauan kuin ne ovat itsestään selviä.

Pekka Hyysalon fight back -ajatus ja siitä kehittynyt brändi kertovat kolmesta tärkeästä asiasta. Ensiksi ne kertovat elämän hauraudesta; kaikki voi muuttua hetkessä. Ei ole olemassa “niitä toisia”, joiden elämä on muuttunut, ja “meitä”, joita tällainen ei koske. Kuka tahansa voi sairastua, vammautua, menettää läheisensä, omaisuutensa, terveytensä tai elämänsä kiintopisteet. Yksilöinä meidän tulee suhtautua tasa-arvoisesti heihin, joiden elämän edellytykset ovat muuttunut eriarvoisiksi. Yhteiskuntana meidän tulee poistaa eriarvoisuuden esteitä ja luoda tasa-arvoisuutta.

Toisaalta Hyysalo ja fight back -ajatus kertovat taistelusta, päämäärätietoisuudesta, halusta opetella elämä uudestaan. Hyysalo käy asenne-esimerkiksi kenelle tahansa vaikeuksia elämässään kokeneelle. Kolmanneksi ne kertovat palvelujärjestelmän ihmeellisyydestä: myös Hyysaloa hoitaneet ja eteenpäin auttaneet ihmiset olivat taistelijoita ja päämäärätietoisia, he uskoivat Hyysalon kanssa tulevaan ja mahdollisuuksiin ja tekivät upeita asioita.

Samalla Hyysalon tapaus muistuttaa kuitenkin eriarvoisuuden toisista kasvoista. En halua ottaa yhtään mitään pois Pekka Hyysalon enkä häntä hoitaneiden ja auttaneiden ammattilaisten ja läheisten tahdonlujuudesta, sisukkuudesta enkä saavutuksista. Kaikki arvostus heille, Pekalle erityisesti.

Mutta ne toiset kasvot: joillekin ihmisille on tarjolla vain ”fight” mutta ei ”back”. Tarkoitan, että elämä on kyllä taistelua, päivittäistä ja uuvuttavaa taistelua, mutta missään ei ole sitä aiempaa hyvää, johon palata. Taistelulla ei ole suuntaa, tai jos on, se ei ainakaan osoita taaksepäin, koska menneisyydessä on vain jäsentymätöntä huonoa.

Yhteiskunnallinen eriarvoisuus koskettaa syvästi heitä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta elää lapsena ja nuorena sellaista arkea, jota me keskiluokassa kutsumme normaaliksi. Heitä, joilla ei ole sitä hyvää mennyttä, johon palata. He lähtevät elämään takamatkalta. He eivät saa mahdollisuutta rakentaa itselleen vakaata arkea ja ehjää identiteettiä. Monien kohdalla puhumme ylisukupolvisesta syrjäytymisestä.

Ihmiseltä vaaditaan erilaista tahdonlujuutta ja muutosuskoa, kun hän taistelee vailla tietoa paremmasta.  Kun ei ole ollut luottamusta, toivoa eikä tulevaisuususkoa, näihin ei voi palata vaikean elämänvaiheen jälkeen. Mutta ne voivat löytyä.

Myös palvelujärjestelmältä tarvitaan erilaista suhtautumista, kun elämä on taistelua ilman suuntaa tai ainakin ilman suuntaa takaisin. Luottamuksen, toivon ja uskon puuttuessa apua ja tukea on vaikea hakea tai ottaa vastaan. Palveluilta tarvitaan osaamista ja viisautta, tarvitaan joku näyttämään suuntaa ja uskomaan ihmisen puolesta ja kanssa siihen, että tuohon suuntaan on mahdollista edetä.

Pahinta on, jos fight back ei tarkoita taistelua takaisin entiseen hyvään, vaan alkaa tarkoittaa taistelua palvelujärjestelmää vastaan, jotta tulee nähdyksi, kohdatuksi ja luotetuksi.

Pekka Lund

Kirjoittaja on Toivo-verkkomedian päätoimittaja ja Sininauhaliiton toiminnanjohtaja.

Minkä arvoisia olemme: eriarvoisia, samanarvoisia, tasa-arvoisia?

Pääkirjoitus

Elämää keskiluokan ulkopuolella

Lue artikkeli

Juttu

Osallisuuden silmänkääntötemppu

Lue artikkeli

Erikoisartikkeli

Eriarvoisuus ja köyhyys

Lue artikkeli
Tatuoidussa kädessä on leipäpala, jolla on kurkkua. Käden takana on keittolautanen. Taustalla on ihmishahmo.

Juttu

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu

Lue artikkeli