Elämää keskiluokan ulkopuolella

Helposti ajatellaan, että keskiluokan ulkopuolella eläminen on sosio-ekonominen kysymys: tulot ovat alhaiset, sairaudet tai riippuvuudet vaivaavat. Usein näin onkin, mutta on kaamea virhe ajatella keskiluokan ulkopuolinen elämä ensisijaisesti sosio-ekonomisena kysymyksenä. Kyse on ennen kaikkea kuulumattomuudesta, luottamuksen puutteesta. Keskiluokan ulkopuolella eläminen on kokemus, jota meidän pitää ymmärtää paremmin.

Kuulumattomuuden kokemuksesta kertoo Kari Hotakaisen teos Opetuslapsi (2022). Tämä teksti ei sisällä juonipaljastuksia eikä kirja-arviota. Mutta teksti sisältää Hotakaiselta suoria sitaatteja, jotka sanoittavat oivallisesti keskiluokan ulkopuolista kuulumattomuutta.

Kiitos Kari Hotakaiselle tämän tekstin inspiroimisesta ja sanojen antamisesta sille, mitä olen tämän Sininauhaliitto-työni kautta päässyt näkemään ja päätynyt miettimään: luottamuksen puutetta, kuulumattomuuden kokemusta, elämää keskiluokan ulkopuolella!

• En uskaltanut tehdä mitään. En pitkään aikaan. Tai jos tein jotain, niin pätkissä. En uskaltanut tehdä yhtä asiaa pitkää aikaa, koska pelkäsin, että kuitenkin kaikki keskeytyy tai loppuu. Minusta tuli pätkäihminen.

Pätkäihmiseltä puuttuu luottamuksen tuomaa pitkäjänteisyyttä. Hän ei suunnittele työuraa, seuraavaa kesälomaa, itsensä kehittämistä tai harrastuksen aloittamista. Keskiluokkaisuus on odotushorisontti. Keskiluokan ulkopuolella elää odotushorisontittomia pätkäihmisiä.

• Minulla ei pitäisi olla mitään valittamista, ja vaikka olisikin, en osaisi valittaa. Muistan, etten itkenyt koskaan, muistan, etten nauranut juuri milloinkaan, muistan, en korottanut ääntäni koskaan, en riemuinnut koskaan, en tehnyt mitään koskaan, vaikka varmasti tein samanlaisia asioita kuin muutkin lapset, mutta ilmeisesti tein ne koneellisen velvollisuudentuntoisuuden sumussa, koska olen unohtanut melkein kaiken. Elin elämää, joka muistutti elämää, oli melkein sitä.

Melkein elämää elävältä puuttuu rohkeus ja tila tuntea, kokea ja ilmaista itseään. Hänellä ei ole lupaa, hän ei uskalla, lopulta ei enää osaa. Keskiluokkaisuus on kokemus, tunteet ja niiden ilmaisemista. Keskiluokan ulkopuolella eletään elämää muistuttavaa elämää.

• Minun oli pakko suostua, koska olen elänyt sellaisen elämän, jossa ei ole mahdollista kieltäytyä. Vaihtoehdottoman elämän.

Vaihtoehdoton elämä ei rakennu yksilön valinnoista, koska henkistä tilaa valinnoille ei ole. Elämää ohja pakko, selviytyminen, välttämättömyys. Keskiluokkaisuus on vaihtoehtoja. Keskiluokan ulkopuolella suostutaan ja sopeudutaan.

• Yksi heitä kaikki yhdistävä juttu on vapaus. Vapaus sanoa, vapaus keskittyä itseensä. Vapaus kehittyä, vapaus vaeltaa luonnossa. Vapaus toteuttaa itseään, vapaus sisustaa. Vapaus olla piittaamatta mitä muut sanovat, ne, jotka eivät ole saavuttaneet vapautta, syystä tai toisesta, yleensä omaa kyvyttömyyttään.

Kyvyttömät ovat empatiakuilun toisella puolella. He eivät ole noudattaneet vapautta valita paremmin maailmassa, joka on rakennettu vapauksien ja valintojen varaan. Keskiluokkaisuus on vapautta. Keskiluokan ulkopuolelle jääneet nähdään kyvyttöminä.

• Suljen silmäni ja annan ajatusten kulkea vapaina, mutta eivät ne vapaita ole, ne kiertävät yhden ja saman asian ympärillä. Muistan äidinkielenopettajan neuvon, että antakaa ajatusten harhailla vapaina ennen kuin alatte kirjoittaa esseetä. En osannut silloin, enkä osaa nyt. En tiedä, mitä vapaus on. Olen ollut aina varuillani, eivätkä sellaisen ihmisen ajatukset vaella, vaan jumiutuvat.

Jatkuvasti varuillaan olevat jumiutuvat. He eivät ole vapaita, eivät tiedä, mitä vapaus on. Turvallisuudesta ja luottamuksesta syntyvä vapaus pakenee. Keskiluokkaisuus on ajatusten vapaata harhailua. Keskiluokan ulkopuolella ajatukset eivät vaella vaan ne jumiutuvat.

• Tarjoilija pelkää minua. Ei minussa ole mitään pelottavaa. Hän pitää minua outona. Ei minussa ole mitään outoa. Olen aina yrittänyt käyttäytyä nimenomaan epäoudosti, mahdollisimman hyvin ja oikein, ja olen mielestäni siinä onnistunut. Olen yrittänyt olla kuten muutkin ihmiset, mutta tämänkaltaisella kohtelulla he tekevät yrityksestäni tuskallisen. Tuntuu pahalta seistä hänen edessään ja olla pelottava. Haluaisin olla kiehtova ja kiinnostava, en luotaantyöntävä. Haluaisin olla kahvilan asiakas, en kahvilasta poistettava.

Pelottavat, oudot ja luotaantyöntävät eivät ole kiehtovia eivätkä kiinnostavia. Yritys olla kuten muutkin ihmiset ei onnistu, jos vastassa on aina pelottavana ja outona pitävä peili. Keskiluokkaisuus on asiakkuutta. Keskiluokan ulkopuolella tullaan poistetuksi.

Keskiluokka ei ole vain sosio-ekonominen asema vaan paljon enemmän: ennakoitavuus, tunteet, kokemukset, vaihtoehdot, vapaus, asiakkuus. Tavoite pitää olla, että nämä koskevat kaikkia. Ja toinen tavoite pitää olla, että kun nämä eivät koske kaikkia, myös keskiluokan ulkopuolella oleville luodaan mahdollisuuksia eikä suljeta niitä.

Mitä tarkoittaa yksittäiselle palvelulle tai koko palvelujärjestelmälle, että keskiluokan ulkopuolelle päätynyt otetaan huomioon?

Ei ainakaan sitä, että vaaditaan pitkäjänteisyyttä palveluiden saamisessa silloin, kun on kaikkein hauraimmillaan. Ei ainakaan sitä, että vaaditaan odottamiseen ja luukulta toiselle siirtämiseen liittyvää vaikeiden tunteiden säätelyä. Ei ainakaan sitä, että vaaditaan kykyä valita vaihtoehtoisten palveluiden välillä ja tietää, mikä on itselle parasta. Ei ainakaan sitä, että torjutaan, jos on työntekijän mielestä outo tai pelottava, vaikka yrittää olla normaali ja kiinnostava. Ei ainakaan sitä, että poistetaan palvelusta, kun haluaisi ja olisi tarve olla asiakas.