Suuri lierihattu. Hatun alta pilkistää ihminen, joka istuu sohvalla.

Haastattelu

|

Toinen todellisuus

Niukkuusosaamista on tehdä vanhasta uutta

Moni suomalainen on joutunut tarkastelemaan omaa kulutustaan kohonneiden elinkustannusten vuoksi. Hintojen nousu koettelee kuitenkin hyvin eri tavoin eri asemassa olevia ihmisiä: kun hyvätuloinen luopuu vuoden toisesta ulkomaanmatkasta, joutuu pienituloinen miettimään, mitä ruokaa on varaa ostaa kaupasta tai mistä lähin ruokajakelu löytyy.

Suomessa on paljon ihmisiä, joille niukat resurssit ovat arkipäivää. Heille kierrätykseen ei välttämättä sisälly keskiluokkaista hykertelyä rajallisten luonnonvarojen säästämisestä ja ekologisuudesta, vaan ainut motivaattori voi olla puhdas selviytymisen pakko.

Rajallisista resursseista syntyy niukkuusosaamista, joka tiivistyy korjaamiseen ja olemassa olevien resurssien hyödyntämiseen. Niukkuusosaaminen voi suojella taloudelliselta katastrofilta sekä mahdollistaa asioita.

 

Vasemmalla kotitekoinen tietokoneen kovalevyasema, oikealla iso tietokoneen näyttoruutu ja näppäimistö.

Tähän juttuun haastateltu niukkuusosaaja Jussi löytyi Lahden Sininauhan kautta ja haastattelu tehtiin Tuulensuoja-päiväkeskuksessa. Jussi ei kuitenkaan ole ainut, jonka kekseliäisyyttä ja niukkuusosaamista Lahden Sininauhassa on saatu ihastella. Päiväkeskus Tuulensuojasta löytyy Lahden Sininauhan entisen asiakkaan itse osista kokoama asiakastietokone. Toinen entinen asiakas puolestaan tekee muistivihkoja vanhoista pahvipakkauksista.

 

Käsissä kämmenenkokoinen kierrätyspahvinen muistivihko.

Tie niukkaan elämään

Jussi, 65, on asunut lähes koko elämänsä Lahdessa ja sen lähiseuduilla. Lapsuus kului nelilapsisessa perheessä, isä oli VR:llä töissä ja äiti pitkään kotona hoitamassa lapsia. Lapsuudesta on hyvät muistot, se ei ole jäänyt erityisen niukkana mieleen.

“15-vuotiaana menin sitten työharjoitteluun ja siitä se työelämä alkoi”, Jussi muistelee työuraansa, joka kului Lahden puhelinkeskuksen palveluksessa.

Noin 16-vuotiaana alkoholi alkoi tulla kuvioihin, ja tilanne paheni ajan kanssa. Hän irtisanoutui työpaikastaan, ja vaimo otti avioeron.

 

“Join yhtä kyytiä 20 vuotta ja kävin aivan pohjalla. Pahimmillaan nukuin roskiksissa, rappukäytävissä ja ojanpohjalla. Juomaksi kelpasivat pirtu, pontikka ja Marinol.”

Vuodesta 2005 lähtien hän on kuitenkin ollut raittiina. Päätös raitistua tuli erään putkareissun jälkeen, ja se on pysynyt. Jussi kertoo saaneensa nauttia elämästä: “Se on tuonut niin paljon hyvää, etten voinut kuvitellakaan.”

Märkien vuosien ja aiempi epäreilu eläkekertymä näkyy kuitenkin nykyisin toimeentulon pienuutena, sillä ennen alle 23-vuotiaana tehdystä työstä ei kertynyt lainkaan eläkettä. Jussi saa pientä työeläkettä, takuueläkettä ja asumistukea. Hän asuu 40 neliön vuokra-asunnossa senioritalossa nyt kuudetta vuotta. Rahapäivänä hän on tarkka siitä, että maksaa ensin vuokran ja muut pakolliset laskut ja katsoo sitten, mitä viivan alle jää.

“Sillä on tultava toimeen, mitä on. En valita”, Jussi toistaa usein.

Keskustelun edetessä käy ilmi, että omat taidot ja asenne ovat ratkaisevassa asemassa arjesta selviytymisessä.

Tavaroiden korjaaminen ja huoltaminen kunnia-asiana

Vaikutuksen tekee ennen kaikkea Jussin asenne: hän korjaa kaiken mahdollisen itse ja jos hänellä on tarve jollekin työkalulle tai välineelle, hän miettii, miten sellaisen voisi olemassa olevista tarvikkeista tehdä.

Esimerkkinä tästä on itse tehty “metallinpyydystin”, jota voi käyttää magneetin tavoin. Tällä apuvälineellä Jussin kaverin järvenpohjaan tippunut avainnippu oli saatu pelastettua.

“Päässä alkaa kone käydä, miten tämän voisi tehdä. Aina pitää olla mietintämyssy päässä.”

Sohvalla istuu mies, jolla on lierihattu, silmälasit ja farkkutakki. Miehellä on kädessään siimasta roikkuva metallinpyydystin.

Tavaroiden huoltaminen on tärkeässä roolissa siinä, että ne kestävät, ja niitä on mahdollista korjata. Hyvä esimerkki tästä on Jussin auto. Se on vuoden 1991 tummansininen farmari-Volvo, joka palvelee luotettavasti edelleen. Jussi on tehnyt siihen monia remontteja itse. Isoimpaan remonttiin meni yli viikko, kun hän käytännössä purki koko auton moottorin ja vian paikantamisen ja korjaamisen jälkeen kokosi sen takaisin. Tämä oli aikana, jolloin hänellä ei vielä ollut kännykkäkameraa käytössään.

“Kuvat olisivat varmaan auttaneet osien kokoamisessa takaisin, nyt laitoin merkkejä teipillä.”

Äänestä kuultaa haikeus hänen pohtiessaan, että joskus Volvosta on luovuttava. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Korjaamisen ja säilyttämisen asenne vaatii kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Vaihtoehto ei ole se, että käy klikkaamassa uuden tavaran Prisman verkkotilaukseen. Tarkasta taloudenpidosta huolimatta Jussin on joskus täytynyt viedä arvoesineitä panttilainaamoon rahoittaakseen yllättäviä menoja. Hän iloitseekin vähän aikaa sitten saamastaan luottokortista, jonka avulla yllättäviä menoja on helpompi tasata.

Kotitalous- ja kalastustaidot kunniaan

Jokapäiväisessä arjessa Jussi saa säästöä järjestelmällisestä ruoanlaitosta sekä kirpputorilöydöistä. Ruokaa hän laittaa kerralla ison padallisen ja jakaa sen rasioihin, joista osa menee pakkaseen. Ruokahävikkiä ei synny, ja ruoanlaittoon käytetty aikakin pysyy aisoissa. Kirpputoreja Jussi kertoo kiertävänsä “jonkin verran silloin tällöin”.

“Kuinka hyväkuntoista tavaraa kirppareilta löytyy halvalla, joskus ihan uuttakin.”

Kirpparilta voikin olla hyvä ostaa pari kappaletta hyvää tuotetta säilöön myöhempää tarvetta varten. Kirpputorilöydöt vie seuraavalle asteelle niiden tuunaaminen oman näköisiksi ja itselle mieluisiksi.

"Tähän hattuun olen laittanut itse nauhan, kun aiempi ei miellyttänyt. Lopuksi käsittelin hatun mehiläisvahalla. Olen haka korjaamaan vaatteita."

Suuri lierihattu. Hatun alta pilkistää ihminen, joka istuu sohvalla.

Jussi on myös kova kalamies. Rakkaus harrastukseen syntyi jo nuorena, mutta aktiivisen päihteiden käytön aikaan se oli tauolla. Nykyään Jussin löytää kalasta usein ja talvella pilkkimästä.

 

“Siellä saa omat patterit ladattua ja liikuntaa. Jos olo alkaa olla apea eikä tennari nouse, silloin pitää lähteä vesille.”

Hellan päällä iso metallivati, jolla on suuria kalafileitä.

Jussi näyttää kuvia isoista kalansaaliistaan – niistäkin riittää itselle ilmaista syötävää ja usein myös muille jaettavaksi. Kalareissuilla Jussilla on aina mukana konjakkipullo, mutta se on täytettynä energiajuomalla. Rituaali, kaatoryypyn ottaminen, on tärkeä.

Jussi kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä. Jos rahaa olisi enemmän, hän lähtisi reissuun. Ostaisi ison veneen, jossa voisi myös nukkua ja kiertäisi Suomen vesistöjä. Siinä menisi mukavasti yksi kesä.

Pitkätukkainen, silmälasipäinen nainen hymyilee vienosti toinen käsi vyötäröllä.

Jenni-Emilia Ronkainen

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Sininauhaliiton Päiväkeskus 2025 -hankkeessa. Hyvinvointipalveluiden erikoissosiaalityöntekijänä hän haluaa vielä uskoa hyvinvointivaltion ja tasa-arvon mahdollisuuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Sohvalla istuu mies, jolla on lierihattu, aurinkolasit ja suuri solmio, jossa on ison kalan kuva. Taustalla keittiön kaappien ovia.

Jussi

Haastateltu on lahtelainen niukkuusosaaja, keksijä ja kalamies.

Kolmas sektori kunnan kumppaniksi kiertotalouden osaajana

Moni työllisyyttä edistävä järjestö on paikallinen kiertotalousosaaja.

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen selvitys kertoo Suomessa toimivien, tuotteiden ja materiaalien uudelleenkäyttöön keskittyneiden organisaatioiden toimintamallista.

Minkä arvoisia olemme: eriarvoisia, samanarvoisia, tasa-arvoisia?

Erikoisartikkeli

Eriarvoisuus ja köyhyys

Lue artikkeli

Pääkirjoitus

Elämää keskiluokan ulkopuolella

Lue artikkeli
Piirroskuvassa hymyilevä, silmälasipäinen ja kauluspaitainen mies näpyttelee tietokonetta.

Artikkeli

Voisiko Tanskan työllisyysmalli tuoda joustavan työn mahdollisuudet myös Suomeen?

Lue artikkeli

Juttu

Osallisuuden silmänkääntötemppu

Lue artikkeli