Yhdessä näkyviksi: tukea rahapeliongelmaan kokemusten jakamisen kautta

Kun Tiltin toiminta käynnistyi 2010-luvun alussa, sosiaalityön ja mielenterveystyön kentällä keskusteltiin paljon ajatuksesta ”nothing about us without us” (su. mitään meistä ilman meitä) eli siitä, että ammattilaisten ei pidä kehittää toimintaa tai määritellä sopivia palveluita kuulematta palveluita käyttäviä ihmisiä.

Asiakkaat osaksi yhteisöä

Minulle tuo ajatus ”ei mitään meistä ilman meitä” vastavalmistuneena sosiaalityöntekijänä tarkoitti lähinnä sitä, että kirjaviisaan tutkimustiedon rinnalla on tarpeellista ja välttämätöntä kuulla myös kokemustietoa ja keskustella aitojen elävien kokemusasiantuntijoiden kanssa eikä tutustua vain paperinmakuisiin raportteihin tai katsauksiin.

Kokemustoimijuus ja kokemusasiantuntijuus oli tuttua myös käytännön työstä, kun olin tutustunut Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskustoimintaan ja tavannut siellä monia kuntoutujia, jotka olivat päihdeongelmista toivuttuaan tehneet vapaaehtois- tai vertaistukityötä ja toimineet vastuutyöntekijöinä.

Kun Tilttiä lähdettiin perustamaan, haluttiin heti ottaa ja kutsua mukaan kävijöitä. Saimme pienen porukan toisen organisaation päättyvässä rahapeliprojektissa mukana olleita kokemustoimijoita kanssamme suunnittelemaan Tiltin asiakastilaa.

Pohdimme heidän kanssaan, mitä kaikkea matalan kynnyksen asiakastilassa pitäisi olla, jotta se olisi kutsuva ja sen voisi kokea turvalliseksi, vaikka olisikin ahdistunut tai häpeäisi tilannettaan, kuten rahapeliongelmiin apua hakevat usein olivat silloin ja yhä edelleenkin. Tilasuunnittelun jälkeen hoidettiin porukalla asiakastilan maalaus- ja sisustustalkoot.

Alussa tulijoita oli vähemmän kerrallaan ja oli enemmän aikaa käydä yksittäisiä keskusteluja. Vuosien varrella ollaan kävijämäärien kasvaessa kokeiltu monenlaisia erilaisia tapoja osallistaa, keskusteluttaa ja kuulla Tiltin kävijöitä ja ottaa heidän ajatuksiaan ja toiveitaan huomioon. On tuettu meillä käyviä ihmisiä tulemaan osaksi yhteisöä, keskustelemaan toisten samaa kokeneiden kanssa ja ilmaisemaan omia mielipiteitään.

Kun toiminta käynnistyi syksyllä 2010, asiakastyöstä päävastuussa ollut Sanni Nuutinen keskustelutti Tiltistä apua hakeneita kävijöitä aktiivisesti, keräsi heiltä vinkkejä siitä, miten toimintaa kannattaa kehittää vaihe vaiheelta, jotta se vastaa aitoihin palvelutarpeisiin.

Rahapeliongelma oli hyvin vaiettu ja hävetty ongelma

Tiltin alkuvuosina rahapeliongelmista oli todella vähän Suomessa tutkittua tietoa saatavilla. Lähes kaikki apua hakevat luulivat olevansa ainoita, jotka kärsivät rahapeliongelmista eivätkä olleet tavanneet ketään samassa tilanteessa olevaa.

Moni kertoi perusteellisesti tilanteestaan, ja samalla me kuultiin ja opittiin lisää siitä, mitä on peliongelmien kanssa eläminen ja mitä on pelihaitoista toipuminen.  Aika pian tajusimme, että olisi hyvä tuottaa keskusteluista jotakin kättä pidempää.

Oivallettiin, että olisi hyvä kasata meidän kuulemaa tietoa sellaiseen muotoon, että sellainenkin henkilö, joka ei näe, kuule tai kohtaa peliongelmiin apua hakevia ihan joka päivä, saisi kiinni ilmiöstä. Ja kuka tahansa, mutta etenkin vertaistukea tarvitsevat, pystyisivät lukemaan kokemuksia, vaikka vain pieniä tuokiopaloja, samaa kokeneiden ihmisten elämästä.

Siksi me ihan toiminnan alusta asti ollaan osallistettu kävijöitä ja haastettu heitä kertomaan omista kokemuksistaan. Ollaan haluttu kerätä kokemustietoa rahapeliongelman syistä, seurauksista ja ratkaisuista. Lisäksi kaikissa vaikuttamistyöhön tehdyissä lausunnoissa on hyödynnetty lukuisista asiakaskohtaamisista välittynyttä asiakastyöntekijöiden kokemustietoa. Käytännössä näiden lausuntoprosessien taustalla on aina paljon yhteistä pohdintaa siitä, miten suunnitellut uudistukset voivat vaikuttaa pelaajien ja heidän läheistensä elämään.

Ilmiö esille: Kokemuksia peliongelmista -projekti

Aloimme toiminnan käynnistyttyä kirjata tussitaululle meille piipahtelevien kävijöiden kanssa heidän kokemuksiaan peliongelmista: mitä syitä heidän oman peliongelmansa taustalla oli, mitä ratkaisuja he näkivät, mitä seurauksia heidän elämässään peliongelmiin joutumisesta oli tullut. Näistä kirjauksista alettiin piirtää puukuvaa meidän seinälle, sinne lisättiin pikkuhiljaa erilaisia sanoja ja niitä ryhmiteltiin sopiviin joukkioihin.

Lopulta syntyi sellainen idea, että tuotos olisi hyvä saada täältä meidän seinältä yleisesti jakoon. Pidettiin työpajoja, joissa kokemustarinoita ja pieniä tuokiopaloja kerättiin ja lopulta siitä kaikesta työskentelystä syntyi Kokemuksia peliongelmista -verkkosivusto ja työvälineitä, joita ilmiötä kohtaavat ammattilaiset voivat hyödyntää omassa työssään.

Teimme ruohonjuuritasolla uraauurtavaa työtä, kun kuvasimme kuulemaamme ja kokemaamme, jotta se voisi auttaa heitä, ketkä eivät päässeet kohtaamaan vertaisia kasvokkain. Teimme ilmiötä yhdessä kävijöiden kanssa näkyväksi ja kuuluvaksi.

Itse koen, että kun me ollaan haastateltu ihmisiä, kerätty tarinoita ja kokeiltu eri työskentelytapoja, niin tavoitteena on aina ollut se, että jokainen voi osallistua juuri niillä omilla avuillaan mitä hänellä on. Kukin on saanut omassa tilanteessaan pohtia itselle tärkeitä asioita ja kertoa omaa tarinaansa.  Se itsessään jo rakentaa yhteyttä itseen ja myös muihin, kun saa pohtia omaa tilannettaan ja sitä, kuka olen, mistä olen tähän tullut ja mihin olen matkalla.

Rahapeliongelmista saa ja pitää puhua

Jo ihan alussa havaittiin, että peliongelmiinsa apua hakevat olivat monella tavalla vaille jääneitä siinä mielessä, että he eivät olleet saaneet välttämättä itselleen sellaista apua, mitä he olisivat tarvinneet. Tämä pulma ei ikävä kyllä ole vieläkään täysin ratkennut, vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisia on koulutettu rahapelaamisen tunnistamiseen ja akateemista tutkimustakin on väestötutkimusten rinnalle tuotettu valtavasti.

Edelleenkin tapahtuu sitä, että rahapeliongelmaansa apua hakeva on käännytetty pois eri palveluista tai heille on sanottu, että ”no lopeta vaan se pelaaminen, sillähän siitä pääset”.

Palveluista ulos sulkeminen rapistuttaa kävijöiden oman arvon tuntoa ja kokemusta siitä, että heillä ja heidän kokemuksillaan ja avun tarpeellaan olisi merkitystä. Mikä taas lisää heidän tunnetaan siitä, että he eivät ole osa tätä yhteiskuntaa. Siksi ollaan haluttu myötävaikuttaa siihen, että rahapeliongelmista saa ja pitää puhua, jotta ongelma ei enää olisi niin hävetty ja piiloteltu.

Meille on ollut tärkeää, että meille tuleva kävijä kokee olevansa oikeutettu apuun ja ettei heitä käännytetä pois toiseen palveluun. Toivon, että tämä on välittynyt myös meidän kävijöille ja että yhteiset keskustelut ja erilaiset osallistavat työpajat ovat olleet heille yhtä merkityksellisiä kuin ne ovat olleet minulle ja Tiltin tiimille.