Yhteisö synnyttää ystävyyksiä

Yhteisöt ovat tärkeitä ja merkityksellisiä monille ihmisille. Jäämme ehkä kuitenkin monesti tarkastelemaan vain ”järjestettyä” yhteisöllisyyttä ja miltä näyttää, kun ihmiset ovat mukana kohtaamispaikkatoiminnassa.

Mikä voisi olla tärkeämpää kuin että yhteisöllisyys jatkuu myös järjestetyn toiminnan ulkopuolella?

Espoolaisen Manna-Avun toiminnanjohtaja Marianne Maxwell kertoi hänet pysäyttäneestä kuntouttavassa työtoiminnassa kuulemastaan keskustelusta:

”Pysähdyin kuuntelemaan kolmen miehen keskustelua. He tekivät kuntouttavan työn työpajalla elektroniikan purkutöitä. Yksi miehistä totesi, että hän on yksin joulun ajan, johon toinen totesi, että hän on myös yksin. Tämän todettuaan toinen miehistä kutsui miehen luokseen viettämään joulua. Sinä jouluna kumpikaan heistä ei ollut yksinäinen.”

Marianne jäi pohtimaan, mikä olisikaan voinut olla parempaa kuin kuulla tämä. Heidän tarjoamansa työpajatoiminta saa aikaan näin hienon tuloksen! Monesti tällaiset järjestötoiminnan tulokset jäävät meiltä huomaamatta sekä raportoimatta.

Yksinäisyys on hyvin henkilökohtainen kokemus

Yksinäisyys on vaikea määrittää. Ihminen voi olla yksin, mutta ei ole yksinäinen. Toisaalta ihminen voi olla toisten ihmisen ympärillä, mutta kokee silti itsensä yksinäiseksi.

Aina ei ole helppoa löytää ihmistä, josta tulee sinulle ystävä, tästä meillä kaikilla on varmasti kokemuksia. Erityisesti aikuisiällä tutustuminen ei ole niin helppoa, saati se, että löytyy ihminen, jonka kanssa ystävystyminen voi alkaa.

Arvelen, että järjestöjen toiminnan myötä ystävystymistä tapahtuu, vaikka emme sitä aina huomaakaan. Aloinkin muistella omia huomioitani ja kokemuksiani asiakastyöajoiltani.

Mikä voisi olla hienompi tulos kuin ystävyyden syntyminen?

Muistan, kuinka kohtaamispaikan asiakkaat muodostivat paikan aukioloaikojen ulkopuolellakin tapaamisia: Vanhemmista miehistä koostuva porukka tapasi säännöllisesti R-kioskin edessä kahveilla. Eräs miehistä vei toiselle, sairaalaan joutuneelle miehelle tavaroita, kun sairaalassa hoidossaoloaika piteni. Yksi nuori mies alkoi käydä vanhemman miehen luona siivoamassa kerran kuukaudessa.

Näitä tapaamisia, ”tuloksia”, ei olisi syntynyt ilman järjestettyä yhteistä toimintaa, mutta emme kuitenkaan usein laske näitä toiminnan tuloksiksi.

Näiden kultaisten tulosten huomaaminen ja ymmärtäminen avautui minulle nyt, kun jäin pohtimaan minun ja Mariannen keskustelua. Mikä vähentäisi yksinäisyyttä paremmin kuin ystävyyden syntyminen!