Vaietulla menetyksellä on nimi ja kasvot

Anna-Liisa Karhula – Teksti 4.11.2025

Jaa artikkeli

Pyhäinpäivä 3.11.2018 on yksi merkityksellisimpiä työpäiviäni ikinä. Sen päivän aikana moderoin juuri avattua Vaiettu menetys ‑nettisivustoa, tarkistin sivuston toimivuutta ja itkin aina välissä.

Niin paljon surua ja rakkautta, niin paljon kaipausta, menetettyjä hetkiä ja osin myös helpotusta! Työtovereiden kanssa oli sovittu päivystysvuorot. Jokainen taivaalle syttyvään tähteen liittyvä muistokirjoitus kulki silmiemme ja sormiemme kautta.

Seitsemän vuoden aikana on Vaiettu menetys -sivustolle sytytetty yli 2500 tähteä päihteisiin, joko alkoholiin tai huumeisiin, kuolleen henkilön muistolle. Ensimmäisen vuoden aikana syttyi tuhat tähteä ja sen jälkeen vuosittain 200–300 tähteä.

Juhlapäivä, muistopäivä

Noin 60 prosenttia tähdistä sytytetään pyhäinpäivän aikoihin lokakuussa ja marraskuussa. Samaan ajankohtaan osuvat myös huumeisiin tai päihteisiin kuolleiden muistopäivät. (Vuonna 2025 tilaisuuksia on yli 20 paikkakunnalla.)

Jotkut läheiset eivät kykene vierailemaan haudalla eivätkä kaikki edes tiedä, mihin kaivattu ihminen on haudattu. Hauta voi olla pitkän matkan päässä tai muuten saavuttamattomissa. Muistotilaisuudet antavat myös mahdollisuuden surra ja kaivata muiden saman kokeneiden kanssa.

"Sä hymyilit ja varmistit, että muilla on kaikki hyvin. Sä unohdit varmistaa, että sulla itselläs olis happinaamari kasvoilla. Lopulta pimeys vei sut kokonaan. Ikävöin sua."

Tähtiä sytytetään paljon myös joulun, uudenvuoden ja vapun juhlinnan lomassa, kun mieleen tulevat päihteisiin menehtyneet perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät, tuttavat ja asiakkaat.

Paljon tunteita

Noin 68 % tähdistä on syttynyt nimeltä mainitulle kaivatulle henkilölle. Sukulaisuus- tai ystävyyssuhde on mainittu seuraavasti: 17 prosentissa isä/iskä/faija, 13 prosentissa ystävä, 11 prosentissa äiti/äiskä/mutsi, seitsemässä prosentissa veli/broidi, neljässä prosentissa setä/eno, neljässä prosentissa sisko/sisar ja kolmessa prosentissa lapsi.

"Rakas lapseni. Vaistosin että lähdet, en halunnut myöntää sitä edes itselleni. Kunpa olisin voinut pelastaa sinut."

Kaikissa muistokirjoituksissa korostuvat rakkaus, kaipaus, muistot ja kiitos yhteisestä ajasta: Isältä pyydetään anteeksi, mutta muistetaan myös vahvuutta ja turvaa. Äitiä muistetaan hellyydellä ja lämmöllä. Siskolle omistetuista kirjoituksista välittyy läheisyys ja valoisuus, veljelle puolestaan korostuivat enemmän yhteiset hetket ja nuoruus. Puolison muistamisessa korostuu yhteinen elämä ja kumppanuus. Lapsi muistetaan nuorena, viattomana, leikkivänä ja nauravana. Ystävä on usein ollut tärkeä tukipilari elämässä ja kaipauksessa korostuvat jaetut kokemukset ja ilo.

Vaiettu menetys ei ole unohdettu menetys. Vaietulla menetyksellä on nimi, kasvot ja paikka monissa sydämissä.

Miltei siilitukkainen, silmälasipäinen nainen, jolla on lyhyt kaulakoru ja v-aukkoinen mekko.

Anna-Liisa Karhula

Toivon tuottaja ja toimitussihteeri on Sininauhaliiton viestintäpäällikkö, jonka mielestä selkeästä kielestä hyötyvät kaikki. Hän rakastaa pilkkuvirheiden ja yhdyssanaerheiden korjaamista, kaupunkimaisemia ja rautatieasemia.