Täysillä töissä tai täysin työttä? 

Koska työttömyys on jo itsessään terveysriski, se kasvattaa sairastumisten kautta myös välillisesti sosiaali- ja terveysmenoja. Työttömyydestä onkin arvioitu aiheutuvan yhteiskunnalle vuosittain laajoja kustannuksia lähemmäksi 11 miljardia euroa.[1] 

Tällä hetkellä Suomen hallitus vaikuttaa pyrkivän lisäämään työllisyyttä kepillä: leikkaamalla sosiaalietuuksista. Ajatuksena ilmeisesti on, että tukia leikkaamalla ihmiset saadaan kotoa töihin. 

Miten konsti puree, jos työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole? Niitä löytyy varsin nihkeästi etenkin niille, joilla on matala koulutus ja jotka ovat eri tavoin osatyökyisiä – toisin sanoen juuri niille kansalaisille, jotka joutuvat käyttämään tukia toimeentulonsa turvana. 

Ruotsissa pidetään kaikki mukana  

Joka valtiolla on omat, monimutkaiset työllisyyteen vaikuttavat systeeminsä ja erilaiset lähtötilanteensa elvyttämiseen aina varallisuudesta ja valtionveloista lähtien. Siksi eri maita on hankala verrata aidosti toisiinsa. Joitakin yleispiirteiden eroja eri valtioiden työllistämistoimenpiteistä voidaan silti nostaa esiin. 

Ruotsi esimerkiksi pyrkii selvästi pitämään kaikki ihmiset kustannuksista huolimatta aktiivisesti mukana työelämässä. Ruotsissa toimii Samhall-niminen valtion omistama osakeyhtiö, joka tarjoaa työpaikkoja vaikeimmin työllistyville ihmisille kuten osatyökykyisille ja maahanmuuttajille. 

Tuettuja työpaikkoja on Ruotsissa muun muassa Samhallin ansiosta runsaasti. Palkkatuettuja työpaikkoja löytyy viisinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Näissä työpaikoissaan ihmiset voivat myös aivan hyvin jatkaa työskentelyään vuosikausia, jos muuta ei löydy tilalle.  

Suomeen Samhall-mallia tuotiin edellisen hallituksen aikana Työkanava Oy -nimisenä valtion omistamana erityistehtäväyhtiönä. Nykyinen hallitus ei kuitenkaan katsonut yhtiön toimintaa riittävän tehokkaaksi ja sen toiminta esitettiin kokonaan lakkautettavaksi osana valtion talouden sopeuttamista, Sininauhaliiton työllisyystoiminnan suunnittelija Jaana Joutsiluoma kertoo. 

– Vaikea sanoa, olisiko Työkanava Oy ajan kanssa ja alkuvaikeuksiensa jälkeen alkanut tuottaa tulosta. Joka tapauksessa taloudelliset panostukset siihen olivat alusta lähtien aivan mitättömän pienet Ruotsin Samhalliin verrattuna, Jaana Joutsiluoma sanoo. 

– Suhtauduin epäillen Suomen mallin toteutukseen. Ruotsissahan Samhallin liikevaihdosta tulee noin 66 prosenttia valtion budjetista. Mielestäni olisi ollut järkevämpää käyttää tähän suunnatut rahat jo olemassa olleiden välityömarkkinoiden aktiiviseen kehittämiseen yhdessä välityömarkkinatoimijoiden kanssa. 

 

”Suojaosan poistaminen on käsittämätön ratkaisu” 

Siinä missä Ruotsissa aktivoidaan kaikkia kansalaisryhmiä, Jyväskylän yliopiston työelämäprofessori ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava tutkija Minna Kivipelto pelkää, että Suomessa valutaan yhä enemmän osatyökykyisiä passivoivaan ja kahtia jakautuneeseen systeemiin. Ihmiset joko käyvät selkeästi töissä tai ovat kokonaan työttömiä, mutta välimuodot vähenevät. 

Eniten Kivipelto ihmettelee Orpon hallituksen päätöstä poistaa syyskuusta 2024 alkaen työttömyysrahan suojaosa. Suojaosa tarkoitti sitä, että työtön sai ansaita työttömyysturvansa päälle 300 euroa ilman etuuden pienenemistä.  

Päätös saa Kivipellolta kovaa kritiikkiä. 

–  En käsitä, mitä hallituksessa kuviteltiin tällä leikkauksella saatavan aikaan, Minna Kivipelto sanoo. 

– Suojaosan poistosta seuraa ainoastaan se, että sitä hyödyntäneet ihmiset passivoituvat, heidän sosiaaliset verkostonsa kapeutuvat ja heidän osallisuuden tunteensa yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä vähenee. 

Suojaosan avulla jotkut ovat työskennelleet esimerkiksi Helsingin Myllypuron ruokajakelun kaltaisissa järjestöjen kanttiini- ja lounastoiminnoissa ja kirpputoreilla. Nyt mahdollisuus lisätienestiin mukavassa sosiaalisessa työympäristössä vietiin pois. 

– Työttömän ei enää kannata lähteä tekemään muutaman tunnin työkeikkaa vaikkapa jollekin järjestölle rahakorvauksella.  

– Aktiivisuutta seuraa iso paperirumba ja pahimmillaan työvoimaviranomaiset alkavat periä jo saatua työttömyysturvaa useammalta kuukaudelta takaisin. 

Sijoita ja valmenna – IPS-mallilla tuloksia? 

Yhtä Ruotsin hengen mukaista mallia Suomessa yritetään tällä hetkellä levittää: alun perin mielenterveyskuntoutujille kehitettyä IPS (Individual Placement and Support) työhönvalmennusmallia. Siinä ideana on saada ihminen mahdollisimman nopeasti mukaan todelliseen työympäristöön ja tukea ja valmentaa häntä siellä töiden ohella. 

– Suomessa palveluasiakkuudet venyvät yleensä hyvin pitkälle ajalle. Palvelussa käydään kerran kuukaudessa juttelemassa tavoitteista. IPS-ajattelussa lähdetään heti töihin ja katsotaan siellä jatkotarpeita, Kivipelto kertoo. 

Malli on tuottanut hyviä tuloksia muissa Pohjoismaissa. Se muistuttaa Kivipellon mielestä Asunto ensin -periaatetta, jolla asunnottomuutta saatiin Suomessa menestyksekkäästi vähenemään. 

– Aiemmin ajateltiin, että ihmiset pitää ensin kuntouttaa päihteettömiksi ja käydä kaikki muut asiat läpi, ennen kuin heille aletaan etsiä asuntoa. Kun ajatus käännettiinkin toisin päin ja hommattiin asunto ensin, kaikki alkoi toimia hyvin. 

– Uskon, että sama lähestymistavan kääntäminen päälaelleen varmasti toimisi myös työkyvyn kohentamisessa, jos ihminen saa olla osaavassa työympäristössä mukana oman työkykynsä ja voimiensa mukaisesti. 

Nähtäväksi jää, saako IPS-malli nykyhallituksella kunnollista tukea, kuten houkuttelevien etujen tarjoamista niille yrityksille, jotka lähtevät malliin mukaan.  

Samoin nähtäväksi jää, miten vuoden alusta voimaan astunut TYM eli työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamalli lähtee käyntiin. Aiemmin samankaltainen palvelu kulki nimellä TYP eli työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu. 

– TYMissä arvioidaan, hyötyykö asiakas palvelujen yhteensovittamisesta, jolloin hänelle tehdään monialainen työllistymissuunnitelma. Tavoitteena on, että asiakas saa tarpeen mukaiset palvelut niin työllistymisen edellytysten kuin työllistymisen edistämiseen. Palvelun piiriin pääsyä on pyritty tässä helpottamaan, Jaana Joutsiluoma kertoo. 

– Saa nähdä, miten palveluiden yhteensovittaminen käytännössä toteutuu varsinkin nyt, kun hyvinvointialueet joutuvat kamppailemaan jo omien valtavien säästöpaineittensa ja alibudjetointiensa kanssa. 

Työkyvyn vahvistaminen on tie työelämään 

Vaikeimmin työllistyvien ihmisten kohdalla pelkän kepin heiluttamisen sijaan olisi tärkeää panostaa ihmisten työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseen. Tätä työtä ovat tehneet etenkin useat kolmannen sektorin järjestöt. 

Valitettavasti hallituksen sote-järjestöjen valtionavustuksiin tekemät 130 miljoonan euron leikkaukset lähivuosina tulevat vähentämään tätä toimintaa. 

Esimerkiksi Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen kohtaamien ihmisten polku alkaa usein kuntouttavasta työtoiminnasta kohti työkokeilua ja palkkatuettua työtä. 

– Kuntouttavassa työtoiminnassa ollaan 1–4 päivänä viikossa asiakaskohtaisten työtuntien mukaisesti. Samalla asiakkaan kokonaistilannetta kartoitetaan ja työllistymisen esteitä poistetaan, Jaana Joutsiluoma kertoo. 

Kun työtehtäviä on voitu mukauttaa vastaamaan voimavaroja, ihmiset ovat pikkuhiljaa edenneet työkokeiluun ja siitä palkkatuettuun työhön esimerkiksi samalle järjestötoimijalle ja myöhemmin avoimille työmarkkinoille.  

– Esimerkiksi yksi selkäsairas ihminen teki eräässä järjestössämme siivoustöitä. Siivoustiimissä sovittiin yhdessä ne asiat, mitä hän tekee, jotta selkä ei kuormitu. Kaupallisessa yrityksessä tällaista joustoa ei välttämättä olisi tarjolla. 

 

Palkkatuessa tulee ongelmia 

Palkkatuettu työ on ollut suosittu väylä tukea vaikeasti työllistyvien ihmisten työllistymistä. Palkkatukena valtio on maksanut työnantajalle 50, 70 tai 100 prosenttia työntekijän palkasta kompensaationa tämän alemmasta tuottavuudesta. 

Järjestöt ovat olleet Suomessa iso palkkatuetun työn tarjoaja. Palkkatuen avulla on palkattu työsuhteisiin henkilöitä, jotka ovat melko lähellä avoimia työmarkkinoita, mutta joille on vielä tarjottu tarpeenmukaista ohjausta ja tukea. 

Vuoden 2025 alusta alkaen työllisyyspalvelut ja palkkatuen maksaminen siirtyivät valtiolta kuntien työllisyysalueille. Joutsiluoma arvioi muutoksen jatkossa vaikeuttavan erityisesti pitkäaikaistyöttömien mahdollisuuksia saada palkkatuettuja työpaikkoja. 

– Palkkatuen käyttöä tullaan kunnissa arvioimaan yhä enemmän vain talouden näkökulmasta. Säästöt kunnissa voivat kuitenkin jäädä pitkällä aikavälillä vähäisiksi, jos ihminen syrjäytyy kokonaan työelämäosallisuudesta, Joutsiluoma katsoo. 

– Todellisena vaarana tässä kehityksessä on siis työelämän polarisaatio, joka syrjäyttää ne, jotka tuetusti olisivat vielä olleet työelämään saateltavissa. 

Mistä kuntien haluttomuus maksaa palkkatukea vaikeimmin työllistyville johtuu? Rahasyistä. Nyt kunnat joutuvat työttömyyden pitkittyessä maksamaan aiempaa laajemmin ja nopeammin tietyn määrän eri työttömyysetuuksista takaisin Kelalle niin sanottuja sakkomaksuja – eikä palkkatuettu työ tai esimerkiksi kuntouttava työtoiminta valitettavasti näitä sakkoja poista.  

Jos siis järjestöön palkkatuella palkattu henkilö ei jälkeenpäin työllisty avoimille työmarkkinoille, kunta joutuu maksamaan hänestä jo maksamansa palkkatuen lisäksi sakkomaksuja valtiolle.  

– Tämä aivan varmasti vähentää vaikeimmin työllistettävien palkkatukea. Kunnilla on nyt kova paine saada ihmiset nopeasti töihin ja pitää työttömyysjaksot lyhyinä, alle sadan päivän mittaisina, Joutsiluoma toteaa.  

Palkkatuki ohjautuu yrityksille 

Palkkatuetun työn painopiste tullee voimakkaasti siirtymään järjestöiltä kohti yksityisen sektorin työpaikkoja. Tämä johtuu siitä, että tilastojen mukaan yrityksiin palkkatuella työllistetyt ihmiset työllistyvät tuen jälkeen useammin avoimille markkinoille kuin kuntiin tai järjestöihin palkkatuella rekrytoidut.  

Järjestöihin tai yrityksiin palkkatuella palkatut ihmiset ovat kuitenkin yleensä lähtökohdiltaan hyvin eri tilanteissa eikä heidän toisiinsa vertaileminen siksi ole reilua, Joutsiluoma huomauttaa.  

– Järjestöihin palkkatuella työllistetyt tarvitsevat usein vielä tukea työtehtävien rinnalla. Yrityksiin palkkatuella rekrytoidut taas ovat yleensä jo ammatillisesti osaavia ja omaavat enemmän työkokemusta. He ovat saattaneet olla poissa työelämästä esimerkiksi syöpähoidon tai selkäkipujen tapaisten sairauksien vuoksi ja heillä on kaikki potentiaali palata nopeastikin kokopäivätyöhön. 

– Tuntuukin siltä, että lähivuosina nimenomaan ne, jotka eniten tarvitsevat apua ja tukea, jäävät yhä enemmän tukitoimien ja palveluiden ulkopuolelle, Joutsiluoma summaa. 

Kuvalähteet: Kuvapankkikuvat, Canva

Lähde 

[1] Alasalmi J, A Naufal, Ansala L, Busk H, Huhtala V-V, Kekäläinen A, Keskinen P, Ruuskanen O-P & Vuori L: Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2019. Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi).