Pääkirjoitus
Juttu
|Kuule kokemusta
Pekko Kähkönen – Teksti Emma O’Dowd – Kuvat ja videot
”Töissäkin kun me ollaan poikien kanssa, niin ei me sanota, että mennään takas Betelille, vaan me sanotaan, että mennään takas kotia.”
On pimeä ja sateinen lokakuun ilta Vantaan Korson Mikkolassa. Väistelemme vesilammikoita, hieman eksyksissä, kollegani Sadun ja teologiopiskelija Emman kanssa. Etsimme Betel Finlandin ylläpitämää hoitokotia, johon meidät on kutsuttu vierailulle. Betel on kristillinen yhteisö, johon kuka tahansa voi tulla asumaan, työskentelemään ja toipumaan riippuvuuksista.
”Mä oon kokenut, että (Betelissä) on ollut tosi kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri. Koen, että täällä veljet on parhaansa mukaan tukenut mua tähän raittiuteen ja Jeesuksen seuraamiseen ja hyvin elämäntapoihin ja arvoihin.”
Lassi
Betel-teippauksin varustettu pakettiauto valkoisen talon pihassa paljastaa meidän löytäneen perille. Astumme sisään, jossa meitä odottaa hyvin kodikas tunnelma. Talon asukkaat ovat juuri palanneet päivän töistään, ja alakerran keittiössä on vilinää ja vilskettä, kun osa kattaa meille tarjoiluja ja osa valmistaa illallista yhteisön jäsenille.
Kaikki asukkaat ovat miehiä. Taustoiltaan hyvinkin rikkinäisiä sellaisia. Heitä yhdistää päihdemenneisyys, monella on myös vankilataustaa. Mutta täällä he ovat veljiä toisilleen, veljiä Kristuksessa.
”Ja kaikki, jotka Betelissä on, niin niillä on omaa päihdetaustaa. Ja vankilataustakin voi olla. Itsekin ollut useita kertoja vankilassa. Ja kyllä se on tärkeä osa tätä, että saa tukea ja rakkautta ja hyväksyntää ja tämmöistä. Se on tärkeätä, koska me kaikki tullaan semmoisista lähtökohdista.”
Niko
Kansainvälinen Betel-yhteisö, johon myös Betel Finland kuuluu, on alun perin lähtöisin Espanjasta, jossa pieni joukko kristillisiä lähetystyöntekijöitä alkoi tehdä sosiaalista työtä huumeriippuvaisten ja muiden yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten parissa Madridin slummeissa.
Nyt, 40 vuotta myöhemmin, Betel-yhteisöjä toimii yli sadalla urbaanilla alueella eri puolilla maailmaa. Suomessa Betel on toiminut vuodesta 2004.
’Betel’ nimenä tulee Vanhasta testamentista, jossa kerrotaan, miten Jumala ilmestyi unessa pakomatkalla olleelle Jaakobille. Unessa Jaakob näki näyn taivaaseen ulottuvista tikapuista, joita pitkin enkelit kulkivat ylös ja alas.
”Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: »Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.» Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: »Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.» Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä. Hän antoi paikalle nimen Betel; sitä ennen kaupungin nimi oli ollut Lus.”
1 Moos 28: 16–19
Tämän päivän globaalin Betel-yhteisön jäsenet eivät ole – ainakaan taustaltaan – Jakobin unessaan näkemän kaltaisia enkeleitä, mutta ovat kyllä kulkeneet elämän tikapuita ylös ja alas, monesti enemmän jälkimmäiseen suuntaan.
”Ne huumeiden käyttäjät ja kaikenlaiset, kaikenväriset ja erilaisiin kulttuureihin kuuluvat hylkiöt, jotka ovat löytäneet uuden elämän Kristuksessa ja paikkansa hänen ’mystisessä’ ruumiissaan” ovat betelitoja. Heillä on oma espanjankielinen sanontansa, ha pasado por el aro eli vapaasti suomennettuna ’tulikokeesta selviytyminen’, joka kuvaa yksilön tietä Betelin yhteisön hyväksymäksi. Tulikokeessa Beteliin tullut ihminen ”on laskeutunut alas, nöyrtynyt ja tullut meidän kaltaiseksemme”. Näin kuvaa Elliot Tepper, Betel-yhdistyksen kansainvälinen johtaja tätä prosessia Betelin historiasta kertovan, Guy Chevreaun kirjoittaman Pilvetön tanssi -kirjan esipuheessa.
”Täällä toimii Jumalan henki ja tää on Jumalan armosta tää paikka pystyssä. Me ei olla riippuvaisia mistään valtion tuista tai mistään. Tää on spesiaali, tää on hyvä paikka.”
Niko
Betel Finland ei saa mitään yhteiskunnan rahoitusta eivätkä sinne asukkaiksi tulevat miehet – naisia Betel-kodissa ei asu – ole saaneet mitään maksusitoumuksia sen toipumisen tueksi, jota he Betelistä saavat. He rahoittavat kodissa asumistaan ja elämistään työskentelemällä joko Betel Finlandin Rastro-nimisellä kirpputorilla Töölössä, pakettiautolla tehtävissä tavaran noutohommissa tai tavaroiden kierrätykseen liittyvissä työtehtävissä Korsossa.
”Mä oon kokenut, että on ollut tosi kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri. Koen, että täällä veljet on parhaansa mukaan tukenut mua tähän raittiuteen ja Jeesuksen seuraamiseen ja hyvin elämäntapoihin ja arvoihin.”
Lassi
Betel-koti on erityislaatuinen siinä, että siellä annettu tuki toipumiseen ei pidä sisällään mitään lääkehoitoa eikä siellä työskentele (ainakaan tällä hetkellä) ketään sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. Kaiken avun yhteisössä antavat kanssa-asukkaat, toiset betelitot, ja tuki pohjautuu rukoukseen ja muuhun hengelliseen vahvistukseen sekä omien vastaavien kokemusten hyödyntämiseen. Toki kodin asukkailla voi olla tahoillaan kontaktit esimerkiksi sosiaalityöhön tai psykiatrian palveluihin.
Uuden asukkaan liittyessä osaksi yhteisöä hän saa oman nimetyn ”varjon” eli jo pidempään talossa asuneen henkilön, joka seuraa häntä alussa kaikkialle. Tällä tavoin pyritään ehkäisemään retkahduksia. Ylipäätään kaikki toiminta talossa ja työtehtävissä tapahtuu tiiviisti osana yhteisöä, eikä yksityisyyttä juuri ole – varsinkaan alussa.
”Totta kai jokaisessa normaalissa perheessäkin on välillä vähän riitaa ja sanotaan pahasti ja näin poispäin, se on sitä välillä täälläkin, mutta me sovitaan ja pyydetään anteeksi ja tuetaan toinen toisiamme.”
Lassi
On selvää, ettei Betelin tyyppinen malli sovi kaikille: moni tarvitsee toipumisensa tueksi ammattilaisen tukea tai lääkehoitoa tai molempia. Samoin yhteisön tiukat säännöt sekä vahvasti läsnä oleva kristillisyys saavat osan uusista tulijoista äänestämään melko pian jaloillaan.
Betelissä asumiseen kuuluu olennaisena osana kova työnteko, miehet työskentelevät usein 8–10-tuntisia työpäiviä fyysisissä töissä. Suomen Betelin johtaja Mariano Diez Guerra kertoo, että Betelissä kuntoutus käsitetään sanan alkuperäisessä, latinankielisessä merkityksessä (rehabilitatio): kuntoutujan palauttamisessa kyvykkääksi toimijaksi omassa elämässään. Tässä merkittävä rooli on reippaalla työn tekemisellä ja yhteisön erilaisten vastuiden kantamisella.
Betelin yhteisöön voi hakeutua kuka tahansa ja milloin tahansa vain ottamalla yhteyttä. Usein yöpaikka järjestyy jo samalle tai seuraavalle päivälle, jos kaikki asukaspaikat eivät ole sillä hetkellä täynnä.
Tämä on jotain, mihin muualla yhteiskunnassa ei valitettavasti pystytä: hoitoon hakeutumiseen motivoitunut ihminen saattaa joutuu odottamaan hoitoon pääsyä tuskallisen pitkään – usein myös ilman vakinaista asuntoa, jolloin valitettavan usein menetetään ns. momentum. Betelissä sen sijaan saa useimmiten saman tien katon pään päälle, ruokaa, vertaistukea sekä veljellistä huolenpitoa kristillisen lähimmäisen rakkauden hengessä.
”Täällä on rauha, rakkaus ja just se, että sut hyväksytään täällä.”
Niko
Kaikkia Betelin asukkaita, betelitoja, yhdistää jaettu kokemus avun hakemisesta, saamisesta ja myöhemmin itse sen antamisesta toiselle, joka on samassa tilanteessa kuin missä itse on aiemmin ollut. Oma menneisyys ja vaikeat kokemukset on Betelissä käännetty yhteiseksi voimavaraksi Jeesuksen rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön hengessä.
”Koen, että se on Jumalan tahto, että mä oon täällä ja palvelen täällä omalla paikallani ja näin autan muita ja Beteliä ja palvelen Jumalaa ja lähimmäistä.”
Lassi
Seuraavissa videoissa Lassi ja Niko kertovat elämästään Betelissä.
Kirjoittaja on Sininauhaliiton hengellisen työn kehittäjä, joka harrastaa audiodokumentteja ja podcasteja sekä rakastaa hiphop-musiikkia.
Kuvaaja on teologian ja uskonnontutkimuksen maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän suoritti tutkintoonsa kuuluvan kahden kuukauden työelämäjakson Sininauhaliitolla syksynä 2025.
Pääkirjoitus
Juttu
Juttu
Juttu