Beige tiiliseinä, jossa lukee Läheisen ääni valkoisella kirjoituksella.

Pääkirjoitus

|

Läheiset

Pullon hautajaiset

Olen kantanut päihteisiin kuolleen ihmisen arkkua. Kuten niin moni.

En tuntenut vainajaa erityisen hyvin, mutta kantajia ei ollut jonoksi asti. Päihteiden käyttö tuottaa usein yksinäisen elämän. Lapsia ei ollut, kavereita ei ainakaan hautajaisissa näkynyt.

Muistan hautajaisista vainajan siskon puheen. Kyynelehtineelle siskolle vainaja oli rakas pikkuveli, jonka elämään oli kuulunut niin paljon muutakin kuin viimeisiä vuosikymmeniä hallinnut päihteiden käyttö. Sisko oli päihteitä käyttävän läheinen, mutta hän oli myös paljon enemmän. Hän oli joutunut hyväksymään pikkuveljensä vaikean elämän, mutta hän muisti pikkuveljen myös kaikesta muusta. Vaikka toista ei voinut auttaa, hänestä saattoi välittää. Vaikka toinen lopulta tuhosi itsensä, häntä saattoi rakastaa.

Vainajan jo iäkäs äiti puhui siitä, kuinka hänen lapsensa sydän oli pettänyt. Äiti oli oikeassa: kuolinsyy oli sydänkohtaus. Mutta sisko pystyi myös sanomaan, ettei veli kuollut sydänkohtaukseen vaan sydäntä vuosia rasittaneeseen alkoholiin.

Siskon ei tarvinnut ainakaan hautajaisissa väistää ilmeistä, kierrellä ja puhua sydämestä. Hän kuului niihin läheisiin, joka pystyi puhumaan asiasta sen oikealla nimellä. Päihdekuolema on päihdekuolema, niin yleinen ja silti niin vaiettu. Ehkä siskon puhe siksi jäi mieleeni.

Paikalla oli seuraavaa ja sitä seuraavaa sukupolvea. Sisko puhui ennen kaikkea heille, kun hän esitti toiveen, että pullo olisi nyt haudattu vainajan mukana. Pullo oli peritty, sillä ei vainaja ollut itse keksinyt, että alkoholia voi juoda. Kyllä hän, kuten niin moni, oli perinyt taidon – tai kirouksen. Todennäköisesti perintö oli kulkenut sekä geenien että sosiaalisen altistumisen kautta. Tätä perintöä ei ollut verotettu, päinvastoin, siihen oli lisätty prosentteja.

Sisko ymmärsi paljon, kun puhui pullon hautaamisesta. Vainaja oli kuollut, seuraavat sukupolvet ja geenit heissä jatkoivat elämää. Haitallisen päihteiden käytön perintö ei katkea itsekseen, mutta ei se itsekseen myöskään jatku. Perinnön voivat katkaista viisaat ja rohkeat sukupolvet, jotka hakevat ja saavat tarvittaessa apua ja tukea. He voivat haudata pullon.

Kuvaannollinen pullo maatuu, sen saa haudata.

Pekka Lund

Kirjoittaja on Toivo-verkkomedian päätoimittaja ja Sininauhaliiton toiminnanjohtaja.