Norjalainen unelma – miten tukea ongelmapelaajien läheisiä

Magnus Eidem  työskentelee osastonjohtajana Blå Kors -organisaatiossa  Norjassa. Lähes kahden tuhannen työntekijän maanlaajuinen organisaatio auttaa monissa riippuvuuksiin liittyvissä kysymyksissä. Rahapelejä ongelmallisesti pelaavien läheisille Blå Kors tarjoaa auttavan puhelimen palveluita, joihin kuuluu puheluiden lisäksi jatko-ohjelma, jossa voi netin välityksellä tavata terapeutin kerran viikossa.

Palveluiden ytimessä luottamus, ihmissuhteet ja taloudenhallinta

Magnus Eidemin mukaan ongelmallisesti pelaavien ihmisten läheisten palveluiden ytimessä ovat elämän perusasiat, joita läheisen ongelmallinen pelaaminen on horjuttanut: vahvistaa luottamusta, panostaa horjuneiden ihmissuhteiden korjaamiseen ja keksiä keinot tasapainottaa talous. Ydinkysymys on myös, että ongelmapelaajan läheinen ymmärtää, kuinka tärkeää hänen on huolehtia itsestään eikä keskittyä vain ongelmallisesti pelaavaan ihmiseen.

Toki peliriippuvaisen läheinen tarvitsee myös ymmärrystä ongelmallisesta pelaamisesta ja riippuvuuksista. Jonkun on autettava häntä käsittämään, miten rakas ihminen on voinut pelata uhkapelejä ja käyttää yhteiset rahat salassa. Syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat väistämättömiä, siksi apua tarvitaan näiden tunteiden käsittelemiseen.

Norjalaisia unelmia

Blå Korsin nykyiset palvelut kuulostavat hyviltä, mutta Magnus pystyy unelmoimaan vielä parempia, eivätkä hänen unelmansa liity vain palveluihin.

Jos taloudelliset resurssit olisivat rajattomat – mitä ne eivät siis edes Norjassa ole – Magnus toivoisi, että avun hakeminen olisi nykyistä helpompaa. Esimerkiksi erilaisista tavoista ja kanavista saada apua pitäisi pystyä kertomaan laajemmin ja niiden mainostamista pitäisi lisätä.

Ei auta, että palvelut ovat laadukkaita ja hyvin resursoidut, jos ihmiset eivät tiedä niistä, eivät löydä niitä tai hämmennykseltään tai häpeältään eivät osaa hakeutua niiden piiriin. Toki myös itse apua pitäisi kehittää, yhdistää verkko- ja ryhmäterapiaa ja luoda aiempaa vaikuttavampaa auttamista.

Rahapeliongelmaan liittyvät lähes aina velat

Magnus haluaisi palkata ongelmapelaajien läheisten palveluihin velkaneuvojia tai muita taloudellisen avun ammattilaisia. Rahapeliongelmaan liittyvät lähes aina velat, joten velkojen ja talousasioiden konkreettista apua pitäisi pystyä lisäämään. Läheisiä pitäisi auttaa käymään keskusteluja pankkien ja luottolaitosten kanssa ja tekemään suunnitelmia velkojen hallitsemiseksi. Tällaisen taloudellisen neuvonnan pitäisi olla oleellinen osa ongelmallisesti rahapelejä pelaavien läheisten tukea.

Magnuksen unelmana on, että kattavuuden ja saavutettavuuden lisäksi palveluihin sisältyisi myös kyky kohdata ongelmapelaajan läheinen. Palvelun pitäisi olla sellainen, että läheinen tuntee olevansa tärkeä ja priorisoitu henkilö. Moni läheinen kokee olevansa taakka palvelujärjestelmälle; tämän kokemuksen poistamisessa ei auta öljyraha, vaan siihen tarvitaan ammattilaiselta oikeaa asennetta sekä ymmärrystä läheisen asemasta ongelmapelaajan rinnalla.

Pankkien vastuu yhteistileistä

Jos maailma olisi hyvä, Magnus ajattelee, pankit kantaisivat jonkinlaista vastuuta ongelmapelaajien läheisistä. Esimerkiksi jos pariskunnalla on yhteinen pankista nostettu asuntolaina ja toisen puolison tililtä siirretään jatkuvasti rahaa nettikasinoille, miksi toisella puolisolla ei olisi oikeutta tietää lainanmaksukyvyn horjumisesta? Jos pankki voi myöntää yhteisen lainan, se voi myös ilmoittaa, kun yhteisen lainan toisella osapuolella on vakavia ongelmia talouden hallinnassa.

Kysymys on vakava ja ongelmallisesti pelaavan läheiselle traumaattinen: yhteisten rahojen käyttäminen salaa rahapelaamiseen, toisen selän takana, voi tuntua toisesta osapuolesta yhtä tuskalliselta kuin pettäminen.

Vertaisryhmien vahvistaminen ja ennaltaehkäisyyn panostaminen

Koska ammatillista apua ei riitä kaikille edes hyvin resursoidussa maailmassa eivätkä kaikki tarvitse ammattilaisten apua, vertaisten oma-apuryhmiä pitäisi vahvistaa. Tällaisissa ryhmissä ongelmallisesti pelaavien läheiset voisivat tavata toisia samanlaisessa tilanteessa olevia, jakaa kokemuksia ja oppia toisilta.

Unelmien maailmassa ongelmia myös ennaltaehkäistäisiin. Rahapeliongelmista pitäisi keskustella kouluissa ja työpaikolla ja levittää syyllisyyttä ja häpeää vähentävää tietoa, mikä siten helpottaisi avun hakemista. Kun tietää ongelman olemassaolon ja kuinka yleinen se on, vaikeuksien iskiessä omalle kohdalle olisi helpompi puhua asiasta ja etsiä apua.

Mitä Suomessa voidaan oppia Norjasta?

Rahapeliongelman vakavasti ottaminen ja aktiivinen esillä pitäminen sekä palveluissa että yhteiskunnassa yleisesti auttaa läheisiä eikä vaadi merkittävästi euroja. Ymmärrys ydinkysymyksistä, luottamuksesta, ihmissuhteista, rahasta, häpeästä ja itsestä huolehtimisesta, ei myöskään kuulosta rakettitieteeltä eikä kalliilta.

Ei maksa kovin paljon, että ongelmapelaajan apua etsivä läheinen kokee olevansa tärkeä ihminen, ei taakka palvelujärjestelmälle.

Aloitetaanko ongelmallisesti pelaavien läheisten palvelun kehittäminen tästä?