”Minulta meni kuukausia päästä korvaushoitoon”

Artikkelissa Lissu Social Clubin kävijöiden ajatuksia reflektoi Suuntasi Päihdepalvelut Oy:n päihdepalvelut yksikön vastaava Tuire Ellilä, joka on sitä mieltä, että palvelujen pysyvyys ja pitkäjänteisyys täytyisi turvata asiakkaan voimavaroista tai hyvinvointialueiden taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

Hidasta

Lissulaisten kokemuksien mukaan päihdepalveluihin pääsy ei ole helppoa.

”Päihdepalveluihin pääsy on aivan liian hidasta. Minulta meni kuukausia päästä korvaushoitoon.”

Ellilä: ”Meillä on se kokemus, että korvaushoitoon pääsy on lyhentynyt vuoden aikana. Kun korvaushoidon arviointiprosessi alkaa, niin noin kuukauden sisällä asiakkaalla voi olla jo myönteinen päätös lääkehoidon aloittamiseen. Tällä hetkellä katkaisuhoitoon, vieroitukseen ja kuntoutukseen pääsyssä on jonoa ja viivettä, eikä enää pääsääntöisesti myönnetä mitään pitkiä kuntoutusjaksoja laitoksiin.”

Ymmärtämätöntä

Lissulaisista leimaantuminen on todellinen ongelma, joka näkyy muun muassa lääkärikäynneillä.

”Päihderiippuvuutta ei ymmärretä – se nähdään ihmisen omana vikana. Päihdepalveluissa käytetään rangaistuksena sitä, että ihminen ei käyttäydy toiveiden mukaan.

Kun olet kerran leimaantunut, sinun on vaikeampi saada apua eivätkä lääkärit enää usko sinua. Leimaantuneena et esimerkiksi enää saa reseptilääkkeitä. Tämän seurauksena reseptilääkkeitä ostetaan katukaupasta, jolloin käyttö lähtee usein lapasesta eikä ole laillista.”

Ellilä: ”Päihteiden käyttäjien aikaisemmat kokemukset sote-palveluista kannustavat tai estävät avun hakemisen. Toisaalta asiakkaan ns. maine saattaa vaikuttaa kohtaamiseen. Kun on leimaantunut päihteiden käyttäjäksi, niin asiakkaan huolta esimerkiksi terveydentilasta ei oteta tosissaan. Avun hakemisen kerroille ei voi kuitenkaan laittaa ylärajaa, vaan asiakasta pitää tukea joka kerta, kun hän apua hakee.”

Pysähtynyttä

Lissulaisten kokemusten mukaan tarjottavien palveluiden ja tuen suppeus ei vie tilannetta eteenpäin.

”Tuntuu siltä, että lääkärit ovat pakkotyössä eikä heitä kiinnosta asia sen enempää. Palveluissa tehdään aina samat asiat eikä tilannetta viedä muuten eteenpäin.

Olen myös kokenut sen, että psykiatri menetti hermonsa minuun. Onko se sitten ammattimaista?”

Ellilä: ”Palvelussa olemme huomanneet, että tarvitaan taito kohdata asiakas, joka kertoo ongelmallisesta päihdekäytöstään, vaikka olisi päihtynyt. Päihdeongelma ei synny tyhjiössä, vaan kiinnittyy ihmisen kokonaistilanteeseen ja ongelmat ovat monitahoisia.

”Asiakkaat ovat kokeneet tärkeiksi sekä henkisen että käytännöllisen tuen saamisen oman elämänsä järjestämisessä. Ylipäätään kaivataan tunnetta oman elämän hallinnasta ja itsenäisyydestä. Omien asioiden hoitamiseen tarvitaan ajoittain hyvinkin konkreettista apua ja tukea, esim. henkilöllisyystodistuksen hakeminen tai verikokeilla käynti.

Myös Omatyöntekijän rooli on tärkeä tukevan hoitosuhteen luomisessa. Hän auttaa asiakasta asettamaan asiakkaan itsensä määrittelemiä tavoitteita ja löytämään asiakkaalle hänen oman reittinsä mielekkääseen, yksilölliseen ja antoisaan elämään. Etsimme yhdessä asiakkaan elämälle merkityksellisiä asioita ja unelmia, ja tuemme asiakasta määrittelemään itseään muutoin kuin sairauden tai ongelman kautta.”

Epätasa-arvoista

Lissulaisten kokemuksen mukaan ero siinä, mitä palveluita kukin saa ei ole tasa-arvoista.

”Päihdepalveluissa on myös eroja. Jotkut saavat paljon monipuolisempia palveluita kuin toiset, kuten esimerkiksi terapiaa sekä ohjeita syömiseen ja liikkumiseen.

Yleisesti kuulluksi tuleminen on ongelma. On tärkeää, että ihminen saa elämäänsä jotain, mitä hän itse haluaa eikä pelkästään sitä mitä toinen tuputtaa, sillä se on turhauttavaa. Se on kauhea ongelma.”

Ellilä: ”Luottamuksen rakentumisella ja tasavertaisella kohtaamisella voidaan auttaa hoitoon kiinnittymistä ja rakentamaan positiivista yhteyttä muihin ihmisiin ja yhteisöön. Palvelun helppo saavutettavuus, toiminnan joustavuus ja moniammatillisen työryhmän asiakaslähtöinen työskentelyote tukevat toimintaa. Oleellisinta on asiakkaan kokemus siitä, että hänen ongelmansa otetaan todesta ja hänet kohdataan tasavertaisena ihmisenä.

Liittyen palveluiden saatavuuteen, haasteita on tällä hetkellä mm. psykiatrisen hoidon ja terapian saatavuudessa. Tukipalvelut mm. asumispalvelut tarvitsevat vahvistamista. Tukiasuntoja tarvittaisiin erityisesti tilanteissa, kun luottotiedot ovat menneet ja elämää yritetään saada jälleen hallintaan. Jos olet asunnoton tai asuinympäristössä on paljon aktiivisesti päihteitä käyttäviä, niin miten ympäristö tukee kuntoutumista.”