Läheiset paikkaavat sosiaaliturvan aukkoja

Psyykkisiin ja riippuvuussairauksiin liittyy usein paljon sekä runsasta yhteiskunnan palvelujen ja etuuksien käyttöä että niiden ulkopuolelle jäämistä. Kun sosiaalipalveluja ja tulonsiirtoja leikataan ja niiden saamisen ehtoja kiristetään, läheisten antaman tuen merkitys kasvaa entisestään.

Tämä tuki ei ole vain emotionaalista ja käytännöllistä, vaan myös rahallista, mikä saattaa heikentää läheisten omaa toimeentuloa ja hyvinvointia. [1, 2] Moni psyykkisestä tai riippuvuussairaudesta kärsivän läheinen on itse pienituloinen. Kun tähän yhdistyy tarve tukea sairastunutta perheenjäsentä, taloudellinen haavoittuvuus kumuloituu.

Läheisten toimeentulon vaikeudet ovat lisääntyneet

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) keväällä 2025 tekemämme kysely* osoittaa, että monen läheisen toimeentulo on heikentynyt merkittävästi kyselyä edeltäneen vuoden (2024–2025) aikana. Yli puolet kyselyyn vastanneista 474 läheisestä kertoi taloudellisen tilanteensa huonontuneen tänä ajanjaksona (kuvio 1). Joka neljännellä se oli huonontunut paljon. Vain joka kymmenennellä tilanne oli parantunut.

Kasvaneiden vaikeuksien syy paikantui usein heikkoon työllisyystilanteeseen ja kuluvalla hallituskaudella sosiaaliturvajärjestelmään tehtyihin leikkauksiin, jotka ovat kohdistuneet muun muassa asumistukiin, työttömyysturvaan ja kuntoutusetuuksiin [3]. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen ja lääkkeiden omavastuuosuuksien nousu ovat kurittaneet sekä läheisen omaa että sairastuneen perheenjäsenen toimeentuloa.

Kaksi kolmesta läheisestä kertoi lääkkeiden omavastuuosuuksien nousun heikentäneen heidän omaa taloudellista tilannettaan. Lähes yhtä monen taloutta olivat kuormittaneet kasvaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksut. Valtaosa läheisistä (75 %) kertoi toimeentulonsa kärsineen elinkustannusten noususta. Taloudellinen tilanne oli heikentynyt erityisesti matalasti koulutetuilla ja työelämän ulkopuolella olevilla läheisillä, sillä heihin olivat osuneet lisäksi työttömyysturvan heikennykset sekä osa-aikatyön kannattavuutta huonontaneet suojaosien poistot.

Kun perheessä on psyykkisiä sairauksia tai ongelmallista päihteidenkäyttöä, näkyvät sosiaaliturvaan ja palveluihin tehdyt leikkaukset usein monina päällekkäisinä toimeentulon heikennyksinä.

Läheiset tukevat taloudellisesti, kun sosiaaliturva on riittämätön

Kyselyyn vastanneista läheisistä suurin osa (82 %) kertoi tukeneensa perheenjäsentään taloudellisesti kyselyä edeltäneen vuoden (2024–2025) aikana (kuvio 2). Tuki sai monenlaisia muotoja: läheiset olivat antaneet perheenjäsenelleen rahaa, maksaneet laskuja, velkoja ja vuokria sekä ostaneet tälle ruokaa ja välttämättömyystarvikkeita kuten puhelimen tai tietokoneen. Perheenjäsenen kasvaneisiin hoito-, lääke- ja matkakuluihin sekä niihin liittyvien omavastuuosuuksien kattamiseen oli osallistuttu merkittävilläkin rahasummilla.

Moni läheinen kuvasi, ettei virallinen sosiaaliturva tällä hetkellä tarjoa sairastuneelle perheenjäsenelle riittävää perusturvaa. Ongelmaksi koettiin myös se, ettei sairastunut ollut kyennyt hakemaan hänelle kuuluvia etuuksia byrokratian raskauden ja monimutkaisuuden vuoksi.

FinFamin ja Takuusäätiön vuonna 2024 tekemässä kyselyssä [4] peräti 80 prosenttia mielenterveysomaisista arvioi, että psyykkisesti sairastuneen perheenjäsenen on vaikeaa tulla toimeen tuloillaan. Myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on useaan otteeseen todennut, että Suomen sosiaaliturva ei täytä kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia eikä riitä kattamaan tukea tarvitsevien perustarpeita [5].

Lähes joka kolmas läheisistä kertoi tukevansa perheenjäsentään aiempaa enemmän (kuvio 2), mikä myös viestii tuen tarpeiden kasvusta ja virallisen tukijärjestelmän riittämättömyydestä. Entisestään karsittu sosiaaliturva näyttää näin korvautuvan läheisten tarjoamalla epävirallisella taloudellisella tuella, eräänlaisella informaalilla sosiaaliturvalla.

Toimeentulon vaikeudet aiheuttavat näköalattomuutta

Suoraan perheenjäsenelle annettavan rahallisen tuen lisäksi raskas hoivavastuu oli saattanut pakottaa läheisen lyhentämään työaikaansa tai jäämään pois töistä, mikä rapauttaa hänen omaa eläketurvaansa. Perhesolidaarisuus on voimakasta: läheiset auttoivat perheenjäseniä henkilökohtaisen toimeentulonsa kustannuksellakin.

Yli puolet läheisistä (59 %) katsoikin menojen kattamisen tuloilla olevan tällä hetkellä hankalaa. Joka neljäs piti sitä erittäin vaikeana. Taloudellinen niukkuus näkyi jopa ruokaturvan puutteena: kolmannes läheisistä oli viimeisen vuoden aikana pelännyt ruuan loppuvan ennen kuin pystyy ostamaan lisää. Yhtä moni oli tinkinyt lääkkeiden ostosta ja lääkärissä käynneistä rahan puutteen takia. Kyselyssä näkyivät huolestuttavalla tavalla myös asunnottomuuden [6] ja häätöjen [7] kasvavat trendit – pahimmillaan omat tai perheenjäsenen talousvaikeudet olivat johtaneet näihin lopputulemiin.

Leikkauspolitiikan vaikutuksia perheen elämäntilanteeseen kuvattiin usein kohtuuttomiksi. Ne olivat vieneet luottamuksen tulevaan ja mahdollisuuksiin parantaa omaa tai perheenjäsenen tilannetta.

Läheisten tarjoama tuki on hoivaetiikan ydintä

Yhdysvaltalainen valtio-opin professori Joan Tronto [8] on keskeinen hoivaetiikan teoreetikko. Läheisten perheenjäsenilleen antama taloudellinen tuki voidaan nähdä Tronton ajatuksia soveltaen tärkeäksi osaksi yhteiskunnassamme toteutuvaa hoivaa, joka ylläpitää ja korjaa yhteiskuntaa siten, että myös sairastuneet pystyvät selviytymään siinä. Tämä tuki on usein pitkäaikaista, taloudelliselta arvoltaan suurta ja läheisiä merkittävästi kuormittavaa, mutta jää näkymättömäksi tilastoissa, sosiaaliturvajärjestelmässä ja poliittisessa päätöksenteossa. Lisäksi se toteutuu ilman, että läheisten oikeus saada tukea itselleen toteutuu [9].

Tronton mukaan hoiva on poliittisesti laiminlyötyä ja se tulee tunnistaa, tehdä näkyväksi ja sitä tulee tukea myös silloin, kun se on epävirallista ja tapahtuu perhepiirissä. Hoivaa on myös arvostettava sekä jaettava yhteiskunnassamme reilummin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sosiaaliturvajärjestelmä kattaa aidosti sitä eniten tarvitsevien perustarpeet. Läheisille suunnatussa tuessa olisi tarpeen huomioida myös toimeentulon vaikeudet, esimerkiksi tarjoamalla heidän toivomaansa taloudellista apua ja velka- tai talousneuvontaa [4].

Epävirallinen hoiva on hyvin sukupuolittunutta ja sen tiedetään kuormittavan erityisesti naisia [1, 2, 10]. Kyselyymme vastanneista läheisistäkin vain muutama prosentti oli miehiä. Miesten aktiivisempi osallistuminen hoivavastuun kantamiseen voisi vähentää naisiin kohdistuvaa kohtuutonta kuormitusta [11]. Myös leikkauspolitiikan taloudellisen taakan on todettu kasaantuvan erityisesti pienituloisille, yksinhuoltajille ja naisille [12, 13]. Läheiset on keskeinen huomioitava ryhmä, kun ennakoidaan sosiaaliturvaan ja palveluihin tehtävien leikkausten vaikutuksia.

Lähteet

[1] Mardani M, Alipour F, Rafiey H, Fallahi-Khoshknab M & Arshi M: Challenges in addiction-affected families: a systematic review of qualitative studies. BMC Psychiatry 23, 439. 2023

[2] Laslett A-M, Jiang H, Kuntsche S, ym.: Cross-sectional surveys of financial harm associated with others’ drinking in 15 countries: Unequal effects on women? Drug and Alcohol Dependence 2020:  211.

[3] Kela: Sosiaaliturvaan valmistellaan monia muutoksia vuodelle 2025. Ajankohtaista. Julkaistu 18.9.2024.

[4] Siltanen H & Vuorio M: Mielenterveysomaisten taloushuolet. FinFami & Takuusäätiö 2024.

[5] Sosiaali- ja terveysministeriö: Sosiaalisten oikeuksien komitealta ratkaisu Suomen sosiaaliturvan tasosta. Tiedote 15.2.2023.

[6] Y-Säätiö: Asunnottomuus kääntyi Suomessa kasvuun. Uutinen 10.2.2025.

[7] VATT: Häätöjen määrä selkeässä kasvussa – Häädetty on yleensä nuori ja matalasti kouluttautunut mies. Tiedote 17.6.2025

[8] Tronto JC: Caring Democracy: Markets, Equality, and Justice. New York University Press, New York 2013.

[9] Jurvansuu S, Laukkanen S & Tourunen J: ”Jos ei saa hoitoa, niin miten ne läheiset voi saada mitään?”. Päihteidenkäyttäjien läheisten kokemuksia palvelujärjestelmästä. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2022: 1–18.

[10] Ervin J, Taouk Y,  Fleitas Alfonzo L, Peasgood T & King T: Longitudinal association between informal unpaid caregiving and mental health amongst working age adults in high-income OECD countries: A systematic review. eClinicalMedicine 53, November 2022.

[11] Lindt N, van Berkel J & Mulder BC: Determinants of overburdening among informal carers: a systematic review. BMC Geriatr 2020: 20, 304.

[12] Greer Murphy A: ”20: Poverty and Inequality: Austerity, Welfare Reforms and Insecurity”. Contemporary Economic Geographies. Bristol University Press, Bristol, UK 2024.

[13] Taylor D, Wainwright J & Vseteckova J: Government spending impacts on unpaid carers in England since 2010: a systematic review. International Journal of Care and Caring 2025: 9(3), 539–562.