Juttu
Juttu
|Kuule kokemusta
Henna Tarjanne-Lekola – Teksti
Meritan päihdehuuruinen elämä kesti lähes 20 vuotta. Siitä selviydyttyään hän opiskeli itselleen ammatin. Lähihoitajan ja kokemusasiantuntijan koulutukset ovat antaneen hyvän pohjan päihdetyöhön. Työhyvinvointia ja työssä onnistumista edesauttavat tarkat rajat ja itsestä huolehtiminen.
Päihdealan ammattilaisena työskentelevä Merita kokee, että lähihoitajan koulutus on hänen työnsä perusta. Kokemusasiantuntijakoulutus on auttanut häntä jalostamaan oman päihdekokemustaustan asiakastyötä rikastuttavaksi kokemusosaamiseksi.
Ammattiosaaminen ja oma huumeiden käyttökokemus ovat työvälineitä, joita Merita hyödyntää asiakas- ja ryhmätapaamisissa. On tilanteita, joissa ammattilaisen puhekieli on vaikeaselkoista ja monet putoavat kärryiltä. Silloin arkisempi, kokemukseen pohjautuva puhe toimii.
Merita katsoo, että ammattilainen hänessä päättää, miten ja milloin hän kertoo omasta huumekäyttötaustastaan. Yrityksiä lopettaa huumeidenkäyttö oli useita. Hoito- ja osastojaksoja oli kymmeniä ennen pohjakosketusta.
"Ei siinä ole kaunistelemista. Homma alkoi ekasta kännistä 11-vuotiaana. Piikitin itseäni 14-vuotiaana. Sitä seurasi noin 20 vuoden huumehuuruinen jakso."
Meritan päihteistä toipuminen alkoi 2000-luvun alussa. Silloin Kisko-kuntoutushoito kesti lähes kaksi vuotta.
Neljä vuotta päihteiden käytön lopettamisen jälkeen Merita opiskeli valmentavan koulutuksen kautta lähihoitajaksi. Erilaisten työkokeilujen hän pääsi päihdealalle palkkatöihin.
”Taustaani en ole halunnut salailla. Alkuvuosina moni käyttäjä tunnisti minut, ja valitsin avoimuuden. Yleensä omaa käyttökokemusta pidetään vahvuutena. Ennakkoluulot ovat vähentyneet viime vuosina.”
Koulutuksien tuoma ammattirooli on Meritalle suoja. Se auttaa pitämään välimatkaa asiakkaan asioihin. Hän toteaa, ettei vedä itseään mukaan toisen ongelmiin. Hän saattaa kertoa, miten itse selvisi tilanteesta ja mikä toimi hänen kohdallaan.
Kokemusasiantuntijakoulutuksen Merita kokee hyödylliseksi ja myös välttämättömäksi päihdetyössä. Merita kertoo osaavansa tunnistaa tilanteet, jotka herättävät itsessä kipeitä tunteita ja muistoja.
On tärkeää tunnistaa tunteet ja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan itselle sopivilla keinoilla. Omia haavoja ei tule hoitaa asiakkaiden kautta. Tärkeimpänä hän pitää itsensä hoitamista ja huolehtii itsestään esimerkiksi käymällä vertaistukiryhmässä ja työohjauksissa.
”Olen selvittänyt oman menneisyyteni ja minulla ei ole enää syyllisyyttä tai häpeää tapahtuneista. Olen sujut traumojeni kanssa.”
Kokemusasiantuntijatyöntekijän oman kokemuksen jakamisen kautta asiakas voi kokea, että hänen tilannettaan ymmärretään, huumeriippuvuudesta voi selvitä. Siitä syntyy vertaisuuden kokemus.
Merita on varovainen, ettei vedä liikaa huomiota itseensä omalla tarinallaan. On hyvä pitää välimatkaa siten, ettei tule liian kaverilliseksi ryhmäläisten kanssa. Sääntöihin kuuluu, että kokemustaustainen ammattilainen ei tee yksilötyötä asiakkaiden kanssa, jotka ovat tuttuja käyttöajoilta.
”On myös kääntöpuoli. Joillekin huonossa jamassa oleville se, että toinen on selvinnyt, voi herättää kateutta. Se, että toisella asiat ovat hyvin ja itsellä kaikki huonosti, voi lannistaa ja laittaa miettimään, onko ulospääsy ja toipuminen mahdollista hänen kohdallaan.”
Meritalle näkemyksellisten esihenkilöiden ja työryhmän vetäjien tuki työssä kehittymiselle ja jaksamiselle on ollut ensisijaisen tärkeää.
Joskus huumeiden käyttötausta on aiheuttanut myös epäilyksiä ammattilaisten taholla. Osastoilla ja työryhmillä on ollut epävarmuutta kokemustaustaisten kanssa toimimisesta.
Hänen ensimmäisessä työpaikassaan paikan hoitohenkilökunta ei halunnut päästää entisiä käyttäjiä katko-osastolle. Aluksi hoidollista ryhmätoimintaa pidettiin erillisessä rakennuksessa. Toiminta oli kohteliasta ja selkeää. Pikkuhiljaa yhteistyö lähti sujumaan.
Kokemusasiantuntijana Merita kokee kiitollisuutta, että on päässyt elämässä eteenpäin ja päihdemaailma on kaukana takanapäin. Päihdeongelmasta toipuminen on pitkä tie kuljettavaksi. Oma kokemus asettaa myös vaatimustasoa kuntoutumisen tuelle.
”Joulukortteja tekemällä kukaan ei raitistu. Toipuminen ja kuntoutuminen pitää olla keskiössä. Hoidollisen puolen tulee aina olla kärkenä.”
Kirjoittaja toimii viestinnän suunnittelijana Sininauhaliitossa. Henna syttyy dialogista ja hyvinvointiteemoista. Elementissään hän on vuorovaikutuksen mahdollistaja, joka kannustaa kollegoja onnistumisiin ja yhteisen ymmärryksen löytämiseen.
Juttu
Pääkirjoitus
Juttu
Juttu