Kokemuksia, jotka muuttivat minua

Minulla oli työssäni oikein hyvät verkostot ja onnistuin ohjaamaan asiakkaita hyvin palveluiden piiriin, sain myös hyvää palautetta. Silti opettavaisimmat kokemukset olivat niitä, kun olin ollut ihmisten kanssa arjessa mukana ja elin heidän rinnallaan vaikeita aikoja.

Ymmärsin, kuinka tärkeää luottamus on

Yksi ensimmäisistä yksilöasiakkaistani on jäänyt elävästi mieleen. Ei sen takia, että olisin toiminut hänen kanssaan jotenkin erityisen hienosti, kokenut suurta onnistumista työssäni tai saanut mitään erityistä kiitostakaan.

Hän oli ensimmäinen asiakas, jonka kohdalla jouduin sen eteen, että en ollut aina ollenkaan samaa mieltä muiden ammattilaistemme kanssa. Hänen kanssaan jouduin kokemaan suuren pettymyksen palvelujärjestelmäämme kohtaan. Koin valtavaa riittämättömyyden tunnetta työntekijänä. Tämä asiakas pisti minut aidosti tarkastelemaan omia arvojani ja sitä, miksi ja miten haluan tehdä työtäni.

Kuljin hänen rinnallaan ja sain tutustua myös hänen lapsiinsa, joista jouduin tekemään ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen. Käsittelimme yhdessä myös tämän vaikean asian. Muistan, kun pelkäsin kertoa hänelle ilmoituksen teosta. Suhteemme oli kuitenkin niin hyvä, että hän ymmärsi minun haluavan vain heidän parastaan. Asiakas itse ei ollut moksiskaan oikein mistään asioista, jotka minä saatoin kokea hyvinkin epäoikeudenmukaisiksi. Ei edes siitä, kun psykiatri heitti hänet ulos vastaanotoltaan, kun hän pyysi apua omaan lapsuuden traumaansa.

Itkin usein tapaamistemme jälkeen autossa ja koin suurta tuskaa asiakkaani puolesta. Olen kiitollinen, että sain kulkea tämän ihmisen matkassa useamman vuoden ajan ja hän päästi minut osaksi elämäänsä.

Tämä tarina ei pääty siihen, että kovalla työllä sain asiakkaalle onnellisen loppuelämän, vaan siihen opetukseen, että välillämme oleva luottamuksellinen ja hyvä suhde kesti ne vaikeimmat asiat ja kipeimmätkin tilanteet.

Kun kadotin asiakkaani

Kerran luokseni ohjattiin aikuinen mies, joka oli asunut isänsä ulkovarastossa pitkään. Vanha isä oli sairastunut, ja viranomaiset saivat tietoonsa pojan tilanteen. Poika ohjattiin minun luokseni, ja aloin kartoittamaan hänen tilannettaan: aioin ohjata hänet mielenterveyspalveluiden piiriin ja etsisimme hänelle oman asunnon.

Mies oli tapaamisessa hiljainen ja tuskin otti katsekontaktia. Tuntui pahalta hänen puolestaan, hänelle tilanne oli vaikea ja hän olisi varmasti halunnut jatkaa asumistaan varastossa. Hän ei halunnut tulla nähdyksi, mutta oli päättänyt uskaltautua tapaamiseemme.

En enää epäillyt työni merkitystä

Oliko mitään järkeä pyörittää kohtaamispaikkaa, johon asiakkaat voivat tulla myös huonossa kunnossa? Samat ihmiset pörräsivät siellä vuodesta toiseen, eikä heidän tilanteensa kauheasti muuttunut. Välillä meni paremmin ja välillä huonommin. Samoja keskusteluita samoista aiheista vuodesta toiseen.

Kerran olimme pyytäneet yhdistyksemme kehittämispäivään erään entisen asiakkaamme, joka oli päässyt eroon päihteistä. Hän oli aikaisemmin ollut myös kohtaamispaikkamme kävijä. Hän kertoi meille omaa tarinaansa, ja keskustelimme päihdehoidosta ja yhdistyksemme tekemästä työstä.

Kohtaamispaikan merkityksestä puhuessamme hän sanoi, että merkityksellistä oli, kun hän sai aina tulla ja kuulla asioita, jotka eivät liittyneet huumemaailmaan ollenkaan, kuten mitä päivän lehdessä luki, miten KTP oli pelannut tai mitä ruokaa voisi valmistaa. Tämä oli hänen mukaansa ainut asia, mikä piti hänet kiinni ”normaalissa” yhteiskunnassa.

Tämän jälkeen en enää miettinyt, onko kohtaamispaikkatyö merkityksellistä ja vaikuttavaa vai ei tai onko mitään järkeä, kun joku tulee, istuu hiljaa pöydässä ja ehkä lukee osan päivän lehdestä. Työssämme todellakin on järkeä, jos se pitää ihmistä kiinni yhteiskunnassa!

Kokemukseni ovat tehneet minusta sen ammattilaisen, joka olen tänä päivänä

On ollut asiakaskohtaamisia, joissa sanoja ei ole ollut eikä niitä ole tarvittu. Joskus sanoja on ollut paljon, eivätkä ne ole olleet aina kovin kauniita. Jos en olisi osannut kohdata ihmisiä, olisi ammattitaitoni jäänyt hyvin ohueksi.

Olen saanut tehdä työtä, jossa on ollut mahdollista kulkea ihmisten rinnalla pitkään. Minulla on ollut työrauhaa tutustua ja saada luotua luottamuksellisia suhteita. Kun olen tehnyt työtä niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole mahtuneet palvelujärjestelmämme muotteihin, olen saanut kasvaa työntekijänä ja myös ihmisenä.