Kadulla eläminen on jatkuvaa taistelua

Kuvittele, että sinulla ei ole kotia tai paikkaa, minne mennä. Joudut pelkäämään ja olemaan jatkuvasti varuillasi. Hermostosi käy ylikierroksilla ja voimavarasi kuluu valmiustilassa olemiseen, etkä pysty keskittymään niihin hyviin asioihin, joista onnellisuus tulee.

Kadulla eläminen on jatkuvaa väsymystä, taistelua sekä epäluottamusta ympärillä oleviin läheisiin ja järjestelmiin.

Pienet teot antavat korjaavia kokemuksia

Kun koko maailma tuntuu epävakaalta, luottamus syntyy arjen pienissä hetkissä ja siitä, että saamme kokea yhteyttä lähellä oleviin ihmisiin. Juuri myötätuntoiset kohtaamiset vahvistavat myönteistä suhtautumista itseämme ja toisiamme kohtaan. Ne ovat myös perusta luottamukselle ja yhteiskuntarauhalle.

Järjestöissä toimimme keskeisellä paikalla rakentaen heikoimmassa asemassa olevien luottamusta viranomaisiin, palveluihin ja yhteiskuntaan. Pienillä teoilla on suuri vaikutus: jo palveluihin tervetulleeksi toivottaminen, viereen istuminen tai pyykinpesumahdollisuuden tarjoaminen antavat korjaavia kokemuksia ja lisäävät arvokkuuden tunnetta.

Järjestöillä on tärkeä rooli niin heikoimmassa asemassa olevien sosiaalisen luottamuksen kasvattamisessa kuin meidän kaikkien ennakkoluulojenkin rikkomisessa heitä kohtaan.

Ymmärryksen lisäämisellä voidaan poistaa pelkoja

Kohtaamispaikkatoiminnassa olen oppinut, että riippumatta sosioekonomisesta asemasta reagoimme tilanteissa, missä koemme itsemme uhatuiksi. Jos ymmärrämme syy-seuraussuhteita asunnottoman tai syrjäytyneen turvallisuuden kokemuksista, voimme asettua samalle puolelle ja löytää inhimillisyyden.

Tarjoamalla suojaa ja myötätuntoisia kohtaamisia voimme lisätä toivoa, tulevaisuutta ja katurauhaa kaikille – erityisesti heille, jotka tarvitsevat suojaa eniten.