Oma koti tuo turvan

Myös terveyden epätasa-arvo on syvä: terveyttä ei pysty ylläpitämään eikä sairauksia hoitamaan, ruoka on huonoa ja sitä on liian vähän, elinajanodote laskee. Epäterveeseen elämäntapaan tottuu.

Epätasa-arvo ulottuu koko olemassaoloon. Ihmisen yhtäläinen ihmisarvo ei toteudu, on mahdotonta toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ovet eivät aukea, katseet eivät ole ystävällisiä, mahdollisuuksia on vaikea nähdä.[1]

Asunnottomuuden synnyttämä täydellinen epätasa-arvoisuus kasautuu ja uhkaa jokapäiväistä turvallisuuden tunnetta. Elämä on selviytymistä vailla selviytymisen resursseja.

Kodittoman ontologinen turvallisuus horjuu

Tutkijat ovat käyttäneet termiä ”ontologinen turvallisuus” kuvaamaan eheää kokemusta maailmassa olemisesta, oman identiteetin jatkuvuudesta ja kyvystä suoriutua arjesta. Ontologinen turvallisuus on perusluottamuta maailmaan, joka näyttäytyy johdonmukaisena, luotettavana, ymmärrettävänä, ennakoitavana ja vakaana.

Kodittomuutta on kuvattu ontologisen turvallisuuden täydellisenä vastakohtana, ei-pysyvyyden ja ei-jatkuvuuden tilana. Kodittomuus on musertava epävarmuuden, suojattomuuden ja pysyvyyden ja puutteen tila.

Kun ontologinen turvallisuus järkkyy, syntyy eksistentiaalinen ahdistus. Yleensä elämän kriisit ovat tilapäisiä ja sen jälkeen arki jatkuu. Kodittomuus on kuitenkin erilainen kriisi: se voi jatkua vuosia, jolloin elämä muuttuu ennakoimattomaksi ja turvattomaksi.

Kodittomuus on turvaton olosuhde. Ja olosuhteena sitä nimenomaan tarkastella: turvallisuus tai turvattomuus ei ole yksilön ominaisuus eikä hänen vallassaan, turvattomuus on hyvin harvoin elämäntapavalinta. Yhteiskuntana meidän on luotava olosuhteet, joissa ontologinen turvallisuus on jokaisen mahdollisuus.[2]

Asunnoton nainen on turvaton

Asunnottomuuden taustalla on monenlaisia tekijöitä, taloudellisia ongelmia, pienituloisuutta, perhe- tai parisuhteen muutoksia, sairastumisia, mielenterveyden tai päihteiden käytön ongelmia. Stereotypiat kannattaa karistaa. Yksi erityisen haavoittuva ryhmä ovat asunnottomat naiset.

Tuskin yllättäen mutta silti niin valitettavasti väkivallan ja hyväksikäytön kokemukset ja niiden synnyttämä traumatisoituminen ovat asunnottomien naisten elämää. Heidän elämäntarinoissaan on aivan liikaa väkivaltaa ja eriasteista hyväksikäyttöä. Nämä rikkovat naisten rajoja ja aiheuttavat tietämättömyyttä siitä, mitä itselle voi antaa tapahtua.

Asunnottomuus särkee naisen itsearvostuksen ehkä vielä vahvemmin kuin miehen, koska naisiin kohdistuu erilaisia odotuksia. Esimerkiksi särkynyt äitiys on monelle kipeä asia. Stigma on syvä, häpeä ja syyllisyys vaivaavat mutta eivät pysty suojelemaan uusilta kielteisiltä kokemuksilta. Asunnoton nainen on suojaton nainen.

Naisten parissa tehtävässä asunnottomuustyössä korostuu väkivaltatyön osaaminen, kyky ja rohkeus ottaa koettu väkivalta puheeksi ja tarttua ongelmiin. Turvallisuus rakentuu vähitellen, kun on fyysinen suoja, jossa voi kaikessa rauhassa tavata turvallisia ja itselle merkityksellisiä ihmisiä, läheisiä, vertaisia, kokemusasiantuntijoita ja ammattilaisia.[3]

Asunnottomuustyö on turvallisuustyötä

Asunnottomuus, pysyvän kelvollisen asunnon puute, on vaarallista, jopa hengenvaarallista. Asunnoton jää sivuun suuresta osasta sitä hyvää, mitä yhteiskunnalla on tarjota. Kadulta on erityisen vaikea käydä töissä, hoitaa perhesuhteita, saada palveluita. Vähitellen voi kadota taju siitä, mihin olisi oikeutettu, mikä olisi kohtuullista, mitä tarvitsisi. Asunnottoman on vaikea tehdä valintoja oman elämänsä suhteen, tahtoa.

Asunnon tarjoaminen ehdoitta, ilman että vaaditaan muutosta, saa aikaan muutoksen.

Asunnon saamisesta voi alkaa uusi elämä. Ennen kaikkea asunto tarjoaa turvan. Turvallisuudesta seuraa mahdollisuus liittyä yhteiskunnan hyvään, ihmisiin, palveluihin. Saada rutiineja, elää vakaata elämää. Luottaa. Ihmisen oikeus hyvää elämään voi toteutua, kun hän saa rakentaa sitä turvassa.[4]

Lähteet

[1] Perälä R, Niemi V, Mäki J & Ilmoniemi M: Displacement and Inequality. An Analysis of the Negative Consequences of Displacement at Society’s Margins. Nordisk välfärdsforskning | Nordic Welfare Research, 2023: 8(2), 152–164.

[2] Ilmoniemi M: Kodittomuus pitkittyneenä ontologisen turvallisuuden kriisinä. Teoksessa Raitakari S, Harrikari T, Hekkala & Kivipelto M (toim.) Sosiaalityö kriiseissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 151. Jyväskylän yliopisto 2023.

[3] Lehtonen L, Granfelt R & Azeem P: Naisten kodittomuus. Teoksessa Kohti kotia ja turvaa – Naiserityisyys asunnottomuustyössä, s. 17–42. Y-Säätiö 2020.

[4] Perälä R: Adapting Housing First Everyday Practice, Training Needs and Innovative Approaches in Four European Countries. Research Report, Y-Säätiö 2025.